tiistai 11. elokuuta 2015

Herman Koch: Naapuri

Naapuri 
Herman Koch
Suomentanut Sanna van Leeuwen
515 s.
2015
Siltala








Arvostelukappale


Koch tuli tutuksi kun luin Illallisen. Siitä on jo useampi vuosi aikaa, mutta jo silloin, vaikken tämänkaltainen lukutoukka tainnut ollakaan, kirja kolahti. Olen sittemmin ostanut Illallisen omaksi kappaleeksi, ja tällä hetkellä kirjastosta lainassa on myös Lääkäri, joten Koch onnistui kyllä tekemään minuun silloin vaikutuksen.

Naapuri ei sitä vaikutusta himmentänyt. Se kertoo kansainvälisesti menestyneestä kirjailijasta, jonka ura on valitettavasti jo laskusuhdanteessa. Kirjailija M on kirjoittanut enimmäkseen sotaromaaneja, mutta hänen läpimurtoteoksensa oli tositapahtumiin perustuva romaani opettaja Jan Landzaatista, joka katosi mysteerisesti sen jälkeen, kun hänellä oli suhde oppilaansa kanssa.

Kirjalija M:n alakerrassa asuu naapuri. Naapuri, mies joka on kirjassa kertojana, pitää kirjailijaa silmällä. Hän myös tietää opettajan katoamisesta jotain enemmän.

Naapuri ei todellakaan himmennä sitä sädekehää, jonka olen mielessäni Kochin nimen ympärille luonut. Kochilla on ainutlaatuinen tapa kirjoittaa, hänen älykäs huumorinsa on lumonnut minut, hänen veitsenterävät sivalluksensa innostavat ja naurattavat. Saavat minut lumoihinsa.

Ystäväni sanoi minulle että Lääkäri on vielä Naapuriakin parempi. Iih, mitä minulla oikein on edessäni? Minulle Naapuri oli Illallista parempi, mutta minua kiinnostaisi tietää, miten Kochin ensimmäinen romaani kolahtaisi minulle nyt, monen vuoden jälkeen. Pitäisinkö siitä kenties vielä enemmän?

Aluksi ajattelin että mitä ihmettä: miksi opettajan tarina on sotkettu toimivaan kirjailijan ja naapurin väliseen tarinaan? Mutta sitten yhtymäkohtia alkoi löytyä, ja kaikelle tuli selitys. Kirjasta ei kenties olisi tullut niin täyttä, tällaista lukuelämystä kuin se minulle oli, jos siinä ei olisi ollut opettajan katoamistarinaa. Kirjaan olisi pitänyt keksiä jonkinlaista lisäjuonta naapurin ja kirjailijan välille, jos opettajan olisi jättänyt pois. Ja sittenkin - olisiko se ollut näin hieno?

Naapuri on täynnä älykkäitä sivalluksia ja mahtavaa kieltä, mutta se on samalla myös dekkari. Siinä missä kuljetetaan tarinaa naapurista ja kirjailijasta, kerrotaan myös kadonneesta opettajasta, ja siitä, mitä hänelle loppujen lopuksi kävi. Mikään perinteinen dekkari Naapuri ei todellakaan ole, mutta jännityselementit olivat silti mukana vahvasti.

Koch-villitykseni jatkuu Naapurin myötä. Vahva suositus tälle kirjalle, joka on varmasti yksi kirjasyksyn helmiä.


7 kommenttia:

  1. Illallisen jälkeen päätin lopettaa Kochin kirjojen lukemisen. Sitten luin Lääkärin ja nyt mielestäni parhaimman Naapurin. Olen tainnut oppia pitämään kirjailijan tyylistä ujuttaa inhorealismia tarinoiden sisään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, Kochin kirjat ovat kyllä täynnä inhorealismia - mutta se on tosiaan taitavasti sinne sujautettu. Jokin vetoaa tässä kirjailijassa, ehkä se on se veitsenterävä kynä.

      Poista
  2. Kirjoitat niin innostaen. Tiedätkö, minä löysin Kochin vasta tänä keväänä ja ihastuin. Sitten sain lukea Naapurin heti perään. En blogannut tuota ekaani ollenkaan. Mutta minä pidin siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla,kiitos! Ihanaa kuulla että sinäkin olet löytänyt Kochin, vaikkakin myöhäisherännäisenä. Täytyykin tulla kurkkimaan mitä olet Naapurista kirjoittanut. :)

      Poista
  3. Krista, täysin samaa mieltä! Minusta tuntuu aina kuin Koch kirjoittaisi juuri minulle;) Olen hänestä ihanasti pääsemättömissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, sinun bloggauksesi innosti minua nostamaan tätä ylemmäs lukupinossa. Tämän kanssa ei kyllä sivumäärää kannata säikähtää, meni hujauksessa. <3

      Poista
  4. Hih, odotan innolla mitä pidät Lääkäristä - minun henk.koht. Koch-suosikkini, vaikka tämäkin oli loistava!

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!