Agatha Christie
Suomentanut Eila Pajastie
275 s.
1950
WSOY
Monet ystäväni ovat ihmetelleet, miten voi olla mahdollista etten ole koskaan lukenut Agatha Christietä. Luen kuitenkin paljon dekkareita, ja nämähän nyt ovat klassikkoja tuossa genressä - ja muutenkin. Joten, kun Joensuun pääkirjastossa oli esittelyssä Christien teoksia, päätin napata sieltä pari kiinnostavinta mukaani.
Kuolema ilmoittaa lehdessä alkaa kiinnostavalla tavalla. Aamulehdessä on ilmoitus, jossa ilmoitetaan murhan tapahtuvan perjantaina, lokakuun 29. päivänä Pikkku-Paddocksissa. Ystävien kehotetaan ottavan kutsuna tämä ainoa tiedoksianto. Neiti Blacklockin ystävät ajattelevat, että kyseessä on jonkinlaiset kutsut, ja saapuvat paikalle ilmoitettuun aikaan. Kutsut paljastuvatkin todelliseksi murhaleikiksi, ja Neiti Marplella on edessään todellinen ongelma, kun hän ottaa selville sitä, ovatko murhaleikkiin sekaantuneet ihmiset lainkaan sitä, mitä he väittävät olevansa.
Olin kuullut, että Christien teokset ovat nopealukuisia. Päätinkin valita ystävänpäivän lukumaratoniini tämän kirjan, ja nappasin sen sunnuntaipäivän lukemiseksi maratonpinosta. Hyvää maratonlukemista se olikin! Juoni oli vetävä, ja teksti oli nopea- ja helppolukuista. Kirjaa ei yksinkertaisesti edes malttanut laskea käsistään, ennen kuin oli selvää, kuka oli murhaaja. Ja sanonpa vain sen - se tuli täytenä yllätyksenä!
Monet tuttuni, jotka eivät muuten juurikaan harrasta lukemista, ovat kuitenkin tutustuneet tämän murhamamman teoksiin, ja pitäneet niistä. Sitä en lainkaan ihmettele. Ihmiselle, joka ei ole intohimoinen lukutoukka niin kuin minä, nämä ovat mitä parhainta luettavaa. Kirja on helppo, muttei kuitenkaan heppoinen, ja pitää otteessaan. En yhtään ihmettele että Christien kirjat ovat säilyttäneet eräänlaisen klassikkoasemansa näin kauan.
Voin sanoa, ettei tämä todellakaan jäänyt viimeiseksi Agathan kirjaksi, jonka luen. Olen valtavan iloinen, että jälleen kerran löysin kirjailijan, josta pidin ensilukemalta, ja tiedän, että edessäni on monta, monta teosta joihin voin uppoutua. Toteampa taas kerran: oi, miten rakastan kirjallisuutta.
Suosittelenkin näitä paitsi kaikille intohimoisille lukijoille, myös sinulle, joka et ole lukutoukka. Sen lisäksi, että Christien kirjat ovat helppolukuisia ja mielenkiintoisia, ne eivät ole liian pitkiä. Jos joskus tekeekin mieli hieman lukutoukkailla ja ratkaista rikoksia, on murhamamma siihen oiva keino.
Agatha Christie on aivan mahtava! Olen lukenut häntä aika vähän, mutta siitä, mitä olen lukenut, olen pitänyt todella paljon. Tätä nimenomaista teosta en ole lukenut, mutta esim Eikä yksikään pelastunut on täyttä rautaa.
VastaaPoistaKyllä tässä on aivan mahtava kirjailija! Täytyykin napata kirjastosta tuo mainitsemasi kirja :)
PoistaTäällä yksi joka ei ole lukenut Christietä, muuta kuin sen pakollisen 10 pientä neekeripoikaa (joka nykyään lienee nimellä Ei yksikään pelastunut). Minulle Agathan lukemattomuus oli joskus nuorena joku kummallinen periaate, mutta täytyisi nyt kokeilla, kun monet muutkin teini-iän "periaatteet" on jo kuopattu :)
VastaaPoistaMulla ei edes ole mitään syytä miksi en ole lukenut! :) Mutta suosittelen kyllä kokeilemaan, kannattaa! :)
PoistaJos ajattelet lukea 'kaikki' Christiet, suosittelen säästämään viimeisiksi Eikä yksikään pelastunut, Idän pikajunan arvoitus ja ihan vikaksi Esirippu. Esirippu viimeiseksi, koska se kuuluu lukea viimeiseksi, ja nuo kaksi muuta on mun mielestä parhaat. Sulla on monta hyvää hetkeä vielä edessä!
VastaaPoistaKiitos Kirsi vinkistä! <3 Koska luotan sinuun varsinkin dekkariasioissa, aion totella. :)
PoistaKrista, minä luin Agathan dekkareita jo teininä ihan hulluna siinä Sinuhen yms. ohessa. Nyt niitä on aikamoinen kokoelma ja ne ovat krijastossani niin, että Cristien kirjat alkavat kirjaston ylähyllyltä ja jatkuvat siitä pitkälle. Kun olen lukenut rivin loppuun, palaan taas alkuun, sillä olen unohtanut murhaajan;)
VastaaPoistaYhtään Christien dekkaria en ole blogiini tuonut, mutta ei siihen ole mitään erityistä syytä, ihan tosi laadukkaita juonikuvioita etc.
Toinen jota suosittelen ja itse kerään ovat Colin Dexterin Morse -dekkarit.
<3
Leena, ihana, en minäkään aio kaikkia Agathan dekkareita blogiin tuoda, varmaankaan. Vain todelliset helmet. :)
PoistaTämä on parhaita Christieitä, joita olen lukenut. En varmaan koskaan ole yllättynyt niin paljon murhaajan selvitessä. vähän samantapainen kirja on Hautajaisten jälkeen, suosittelen sitäkin :)
VastaaPoistaJoo, kyllä oli mullekin yllätys! En ole itsekään dekkareita lukiessani ehkä koskaan yllättynyt niin paljon :) kiitos vinkistä, täytyy laittaa mieleen!
PoistaTämä on kyllä minustakin Christien parhaimmistoa. Sitten vain jatkamaan Stylesin tapauksella tai Murhalla maalaiskylässä tai Rouva McGintyllä tai Ruumiilla kirjastossa tai jollain muulla...
VastaaPoistaOi, minun pakko saada jokavuotinen Christie-annokseni eli edes pari kirjaa. Viime aikoina olen erityisesti tykästynyt kuuntelemaan niitä äänikirjoina ja erityisesti Lars Svedbergin lukemina. Ihanan rauhoittavaa kuunneltavaa murha-aiheesta huolimatta.
VastaaPoistaMulla on vielä ensikosketus Christieen kokematta. Hyllystä löytyy yksi hänen kirjansa ja olen miettinyt, että milloin on sen oikea aika astua areenalle :) Taidanpa lukaista nyt tämän postauksesi :)
VastaaPoista