Tommi Liimatta
496 s.
2014
Like
Hups, meinasipa jäädä hieno kirja bloggaamatta. Tommi Liimatan Jeppiksen varasin kirjastosta jokin aika sitten, kun 80-luku vuosikymmenenä minua kovasti kiinnostaa. Niin kuin kiinnostaa Tommi Liimatta kirjailijanakin. Luin kirjan, pidin siitä kovasti, mutta sitten kirja unohtui työpöydälle. Onneksi muistin sen nyt, kun on hyvä bloggausfiilis, eikä kirja ole edes päässyt ollenkaan unohtumaan mielestäni. Joka on selvästikin hyvän kirjan merkki.
Jeppis kertoo Tommista. Tommista, joka vuonna 1983 aloittaa koulun. Osa kavereista unohtuu, osa muuttuu vihollisiksi, mutta osa pysyy kyydissä mukana. Uusia asioitakin tulee elämään, esimerkiksi hevi. Tommin ensikosketus heviin on KISS, joka pysyy suurena musiikillisena rakkautena. Hevin lisäksi Tommin elämässä on strippisarjakuvat, joita hän haluaisi saada vielä paikallislehteen sekä metsässä oleva maja sekä pyörärata, johon voi rakentaa helposti ansoja pienemmille pojille.
Tosiaan, hyvän kirjan merkki on se, että parinkin viikon jälkeen kirjan muistaa helposti niin hyvin, että voi vain istahtaa koneen ääreen ja blogauttaa sen ulos. Tommi Liimatan teos täyttää ehdottomasti nuo ehdot. Muistui heti mieleen Tommin ja hänen kavereidensa hevifanitus, sekä koko kirjan fiilis, joka oli todella hyvä.
Jostain syystä minulle tuli Jeppiksestä mieleen Riina Katajavuoren kirja Hevikimmat. Toisaalta - yhteys on ilmiselvä. Molemmat kirjat kertovat 1980-luvusta, ja hevimusiikki on niissä merkittävässä osassa. Toki Jeppiksessä on paljon muutakin, mutta minulle - entiselle hevitytölle - päällimmäisenä mieleen jäi nuoren Tommin mahtavasti kuvattu rakkaus tuohon hienoon musiikin lajiin. Ja ehdottomasti se, miten kirjailija on perehtynyt hyvin bändeihin... taitaapa olla kirjailija-Tommi hevimiehiä itsekin...
Kaikki kirjailijat eivät onnistu yrityksissään sukeltaa lapsen mieleen kirjoissaan. Tommi Liimatta onnistuu siinä uskomattoman hyvin, Tommin kieli ja asioiden kuvailu on uskottavaa, ja tuntuu, että kirjaa lukiessa eläisi alakoulu ikäisen pojan maailmassa. Sekin, miten Tommi kuuntelee ensimmäisen kerran KISSiä... ei voi kuin sanoa että ah ja voih, hevikimma liikuttuu!
Ilman blogeja en olisi tätäkään kirjaa löytänyt. Ilman blogeja Tommi Liimatta olisi ollut minulle täysin vieras nimi, mutta nyt se tuli tutuksi. Onneksi tuli, sillä minulla on monta hienoa kirjaa hänen tuotannostaan lukematta, ja tulen varmasti ne lukemaan. Niin hyvin minut on vakuutettu. Suosittelen lämmöllä!
Kiva kuulla, että tykkäsit kans :)!
VastaaPoistaMinulla on Jeppis tuossa odottamassa vuoroansa, mutta olen nyt jo aivan varma, että pidän siitä. Minulle tulee teoksesta mieleen Miika Nousiaisen kasari- ja varsinkin kasarihevinostalgia. Nousiaista ja Liimattaa varmasti yhdistääkin sukupolvikokemus ja siksi samojen tai samantapaisten bändien diggailu. En malta odottaa, että ehdin lukemaan Jeppiksen ja kirjoittamaan siitä blogin!
VastaaPoista