Veera Vaahtera ei petä nytkään.

Sattumalta sinun
Veera Vaahtera
249 s. 
2015
Tammi









Arvostelukappale


Veera Vaahtera on nimi, joka herättää aina kiinnostuksen kirjakatalogissa. Vaahtera on kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa Vanhatalo voi päästää itsensä irti, suorastaan rilluttelemaan: kirjoittamaan ihania, romanttisia herkkupaloja. Ja sellaisen Vaahtera tarjoilee lukijoilleen, jälleen kerran.

Kolmikymppinen Karoliina on ollut koko elämänsä siinä määrin huolissaan jostain, että hänellä on jopa huoliaan varten päiväkirja. Äärimmäisen salainen huolipäiväkirja, jota ei ole nähnyt kukaan muu. Nyt Karoliinan huolia näyttäisi kuitenkin olevan yksi vähemmän: hän on merkittävän askeleen lähempänä eläkevirkahaavettaan.

Karoliina aloittaa työn yliopiston filosofian laitoksella, mutta projekti ei ole mitenkään helppo. Stressinaiheet vaan lisääntyvät, kun laitokselta löytyy joukko mitä kummallisemman tuntuisia ihmisiä, joiden työt eivät etene. Samalla hihanpielessä roikkuu edelleen Karoliinan entinen miesystävä, jonka kanssa eroaminen ei vaan tunnu etenevän loppuun saakka. Se harmittaa naista varsinkin nyt, kun laitoksen siviilipalvelusmies Matias tuntuu varsin kiinnostavalta tapaukselta...

Veera Vaahtera on minulle hyvinkin tuttu kirjailija jo entuudestaan; olenpa tainnut lukea kaikki tällä nimellä kirjoitetut kirjat. Tajusin juuri, etten ole lukenut ainoatakaan Pauliina Vanhatalon nimellä kirjoitettua kirjaa, ja kyllä vaan, aion ottaa mahdollisimman pian tämän vahingon takaisin. Sillä on mahdotonta, että kirjailija, joka kirjoittaa näin hyvää viihdekirjallisuutta, olisi muunlaisessa kirjallisuudessa epäonnistunut. En suostu uskomaan sitä!

Sattumalta sinun on taas kerran romaani, jonka lukee ahmimalla. Olen ihan toivoton näiden hyvien hömppäkirjojen kanssa; eläydyn niin täydellisesti päähenkilön elämään, että voivottelen melkein ääneen, jos tapahtumat eivät mene niin kuin itse toivoisin. Niin kävi nytkin! Tahdoin vain niin kovasti, että Karoliinalle käy hyvin! Ja kävikö? Enpäs kerro! Lukekaa itse!

Kun välillä lukee paksuja, raskaampia kirjoja, tai väkivaltaisia dekkareita, on ihana sukeltaa välillä todella hyvän hömppäromaanin maailmaan. Ei oikeastaan ole mitään parempaa. Minusta on rikkaus, että luen niin monipuolisesti eri genrejä, enkä voisi oikeastaan elää niin, etten lukisi kaikkia "omia" genrejäni tietyin väliajoin. Sillä kaikkia niitä tarvitsen; dekkareita, lukuromaaneja, nuortenkirjoja, lastenkirjoja, huumoria, kauhua ja kunnon hömppää.

Suosittelen tätä kirjaa vaikkapa juuri sinulle, joka olet juuri lukenut kunnon dekkarin, ja tarvitset hengähdystauon. Matkaa hetkeksi Karoliinan kanssa filosofian laitokselle ja ota selvää, saako Karoliina edes osan huolistaan katoamaan.