Markku Keisala
243 s.
2015
Reuna
Arvostelukappale
Joskus on hyvä lipua pois mukavuusalueeltaan. Kun selailin Reuna kustantamon katalogia, kiinnostukseni herätti useampikin kirja - joista parista olenkin kirjoittanut jo aiemmin. Kiinnostuin myös Markku Keisalan dekkarista Sinisilmät, vaikka kirjan aihe ei varsinaisesti olekaan sellainen, mistä olisin tottunut lukemaan. Kuitenkin, aina välillä pitää kokeilla jotain uutta, joten päädyin pyytämään kirjaa arvostelukappaleeksi.
Kirja alkaa vuodesta 1944, Somerniemeltä. Saksalainen sotavanki, Heino, komennetaan vankileiriltä lähitaloon auttamaan maatöissä. Tilan emäntä Rakel ihastuu Heinoon, ja parin salaisista tapaamista koituu seurauksia. Vuosikymmeniä myöhemmin sodanaikaiset tapahtumat alkavat selvitä, kun Heinon poika löytää isänsä jäämistöstä salaperäisen lapun. Anssi alkaa selvittää lapun salaisuutta, ja päätyy Hansun kaupunkiin, Somerniemelle. Kuka on sukua kellekin, ja mitä aikanaan on tapahtunut?
Kirja oli erittäin myönteinen yllätys. Aina, kun lukee uutta kirjailjiaa, odottaa hieman jännittäen mitä tuleman pitää. Sama oli minulla Sinisilmien kanssa. Kuitenkin - kirja lähti vetämään heti ensi sivuilta asti, eikä tarvinnut juuri miettiä missä nyt mennään ja mitä tapahtuu. Se on aina hyvän kirjan merkki.
Sinisilmät on hyvä kirja niillekin lukijoille, jotka eivät väkivaltaisista dekkareista juuri välitä. Markku Keisala ei väkivallalla mässäile, eikä tässä kirjassa veri roisku. Minä kyllä kirjoissa kestän myös väkivaltaa, eikä se haittaa, mutta välillä on mukava lukea myös tällaisia dekkareita, jossa ennen kaikkea ratkotaan rikosta ilman väkivaltaa. Pisteet tästä kirjailijalle!
Miksiköhän edes mietin, että kirja ei olisi minun kirjani? Ehkä tuo kirjan esittely, jossa puhutaan vankileireistä ja muista, ehkä se hämäsi. Mutta se ei todellakaan ole kirjassa pääroolissa, vaan pääroolissa on rikoksen ratkaisu, ja sukulaissuhteiden selvittely. Markku Keisala ei kuitenkaan kirjoita liian kevyesti, vaan sopivassa määrin vakavalla kynällä ja hyvällä mielellä.
Ahmin kirjan, tunnustan. Ahmikaa tekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!