Puluboi ilahdutti lukumaratonilla.

Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja
Veera Salmi
Kuvittanut Emmi Jormalainen
208 s. 
2013
Otava











Meninpä eräänä päivänä kirjakauppaan. Tarkoituksena oli ostaa itselleni piristykseksi jotain hauskaa, ja kirjakauppa toimii aina siihen tarkoitukseen hyvin. Itse asiassa päätarkoituksenani oli ostaa Jussi Valtosen Siipien kantamat pokkari, mutta pitihän sitä jotain muutakin kivaa ostaa mukaan... Harhailin pitkin kirjakauppaa löytämättä mitään erikoista. Sitten tajusin, että minun täytyy mennä käymään lastenosastolla. Ja siinä se seisoi, nenäni edessä. Puluboin ja Ponin kirjat 1 + 2. Ykkösen olen jo lukenut, mutta luulen, että sekin on hyvä olla hyllyssä. Niinpä nappasin tämän ihanan teoksen mukaani.

Ponin paras kaveri lähtee koko kesäksi mökille. Ponilla on tulossa tylsä kesä, eikä vanhaa kaveria Puluboitakaan näy. Poni, siis tuo Mai niminen tyttö, joka haluaisi vain olla poni, jättää Puluboin vanhaan pesäpaikkaan kortin, jossa pyytää Puluboita ilmoittamaan itsestään. Pian selviääkin, että Puluboi, ihana pulu, joka ei periaatesyistä sano r-kirjainta koska se on ruma, on palannut matkoilta uuden perheen kanssa. Puluboista vaan on tullut peliriippuvainen! Hän pelaa ja pelaa, ja tahtoo pelastaa kauniin prinsessan. Puluboipa saakin paremman tehtävän, kun hänen täytyy lähteä pelastamaan Ponin isää, jolta tulee hälyttäviä kortteja majakkasaarelta, jonne isä on lähtenyt maalaamaan...

Puluboin ja Ponin loisketiivis kirja oli toinen kirja, jonka luin lukumaratonillani viime viikonloppuna. Se oli oikein hyvä kirja siihen vaiheeseen, sillä sitä ennen olin lukenut Totuuskuution, joka vaati täyden keskittymisen. Puluboin ja Ponin seikkailujen lukeminen oli täyttä iloittelua ja naurua, ja kaksisataa sivua meni kuin siivillä vaan.

Muistan kun luin kirjasarjan ensimmäisen osan. Nauroin silloinkin ääneen, ja mietin, miten ihanaa onkaan kun Suomessa tehdään näin laadukasta lastenkirjallisuutta. Veera Salmi kirjoittaa todella hyvin, niin että aikuinenkin nauttii kirjojen lukemisesta, ja Emmi Jormalaisen kuvitus sopii tähän huumoripaukkuun todella hyvin. Samalla tyylillä jatkaa loisketiivis kirja.

Siskoni saa kohta vauvan. Sanoin hänelle, että heti kun vauva kasvaa vähän, aion lukea hänelle Puluboita. Siskoni sanoi, että saan lukea vaikka heti jo ristiäisviikonloppuna, täytyyhän lapsen oppia lukemiseen heti pienestä pitäen, ja alkaa kasvattaa sanavarastoaan. Ihanaa, huippua, mahtavaa! Minusta tulee lukeva täti, joka tyrkyttää kirjoja joka suunnasta. Minä olen täti toisellekin pienelle ihmiselle, ja hänen kanssaan lukeminen on ihan mahtavaa. Tuon 4-vuotiaan pojan kanssa olemme menossa maanantaina kirjastoon, hän nauttii kovasti tuosta mahtavasta paikasta. Eli, vähän tätiinsä tullut!

Olen jutellut Puluboista bloggarikavereideni kanssa, ja huomannut, etten ole suinkaan ainoa aikuinen, joka näiden huumorista nauttii. Ja se on ihana huomata. Lapsenmielisyys siis asuu myös monien muiden mielessä. <3 Te, joille Puluboi ja Poni eivät ole vielä tuttuja tyyppejä, päästäkää sisäinen lapsenne irti, ja nauttikaa!