Stefan Ahnhem
Suomentanut Laura Beck
534 s.
2015
WSOY
Arvostelukappale
Ruotsalaisdekkaristit ovat sellainen asia, jotka kiinnostavat aina, varsinkin jos markkinoille ilmestyy aivan uusi kirjailija. Pimeään jäänyt on Stefan Ahnhemin ensimmäinen dekkari, ja olihan kirjan kuvaus jo sellainen, että se herätti kiinnostuksen. Eikä muuten turhaan!
Fabian Risk on tämän, tästä teoksesta alkavan sarjan päätähti. Hän muuttaa perheensä kanssa Tukholmasta vanhaan kotikaupunkiinsa uuden viran perässä. Muuttokuormaa ei ole edes ehditty purkaa, kun loma loppuu ennen aikojaan: on tapahtunut murha. Riskin entinen luokkatoveri on murhattu, ja on löytynyt vanha luokkakuva, josta uhri on raksittu yli. Alkaa murhaajan takaa-ajo... ja uhreja tulee yhä lisää, samalta luokalta. Kuka on seuraava?
Pimeään jäänyt on upea. Se koukuttaa, ja vaikka sivuja on yli viisisataa, niin kirja ei tunnu paksulta. Minä ainakin ahmin sen parissa päivässä, enkä osannut edes ajatella että "onpa paksu kirja, milloinhan tämä loppuu". Eli, tiivistämistä Ahnhemin ei olisi tarvinnut tehdä.
Jännitys pysyy läsnä koko ajan, kun uhreja tulee uusia, kerta toisensa perään. Milloin on Fabianin vuoro? Milloin murhaaja saadaan kiinni? Vai saadaanko? Kyllä, minä jännitin kirjan mukana viimeiseen saakka.
Pimeään jäänyt on koukuttava kirja. Sitä ei meinaa malttaa laskea käsistään, vaan kieli pitkällä odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Annikan tavoin en Fabian Riskistä kovinkaan paljon pitänyt, mutta tarinassa on läsnä muita mieleen painuvia tyyppejä, joista varmasti kuulemme jatkossakin.
Ruotsalaiset eivät pettäneet siis nytkään. Sarjan seuraava osa ilmestyy ensi vuonna, siihen asti Fabian saa seikkailla vain mielissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!