Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö

Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö
Sinikka Nopola, Tiina Nopola
Kuvitus Salla Savolainen
120 s. 
2014, alkuperäinen kirja 1999
Tammi








Lainattu kirjastosta


Leena Paasion Melkein äiti repi ja raastoi tunteitani, ja sen jälkeen oli pakko saada jotain aivan muuta. Onneksi olin juuri käynyt kirjastossa ja eksynyt siellä lastenosastolle. Lastenosastolla en osaa käydä lainaamatta paria Heinähattua ja Vilttitossua, niin mahtavia nämä kirjat ovat. Nyt käsiini sattui vielä tällainen aika tuore painos kirjasta Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö.

Heinähattu keksii, että perheessä suositaan Vilttitossua. Kun Vilttitossu vielä voittaa (huijaamalla) urheilukilpailussa, Vilttitossun mitta on täynnä: hän heittäytyy puhumattomaksi. Perhe on ihmeissään Vilttitossun kanssa, ja lähettää hänet lopulta "terapiaan" Alibullenin neitejen luokse. Samaan aikaan tahollaan poliisit Isonapa ja Rillirousku jahtaavat salaperäistä Littoisten riiviötä, joka kasteli Isonavan litimäräksi.

En ole taas pitkään aikaan lukenut Heinähattua ja Vilttitossua! Onneksi nappasin kirjastosta useamman kirjan mukaani, sillä innostuin näistä tytöistä taas suunnattomasti. Tämä kirja on siis ilmestynyt vuonna 2014, Salla Savolaisen kuvittamana. Viime vuonna vietettiin Heinähatun ja Vilttitossun 25. Juhlavuotta, jonka kunniaksi päätettiin tästä kirjasta tehdä uusi painos, uudella kuvituksella.

Salla Savolaisen kuvitus on kyllä todella mukavaa ja värikästä, mutta silti hieman vierastin sitä. Ehkä siksi, että tavallaan kasvoin ja opin tuntemaan Heinähatun ja Vilttitossun siitä tietynlaisesta kuvituksesta, joka sopi kirjoihin täydellisesti. Mutta kyllä varmasti Savolaisenkin kynän jälkeen tottuisin.

Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 1989, kun minä olin kolme vuotias. En siis lainkaan ihmettele, että ajattelen tavallaan kasvaneeni näiden kirjojen kanssa, sillä kirjoja ilmestyi minun vanhetessani tasaiseen tahtiin. Kuitenkin, kun näitä nyt olen lukenut, tuntuu että saan aivan uuden elämyksen, sillä en muista kirjoja ainakaan kovin tarkasti.

Toivon, että nykyajankin lapset löytäisivät Heinähatun ja Vilttitossun. Näissä kirjoissa on huumoria, ja silti teksti on oivaltavaa ja toimivaa. Sinikka ja Tiina Nopola ovat loistavia kirjoittajia, joiden parissa aikuinenkin lukija viihtyy hyvin. Olenhan lukenut Sinikka Nopolan aikuisillekin suunnattuja kirjoja, ja pitänyt niistä kovasti, joten en ihmettele että lastenkirjatkin ovat mieleeni.

Heinähattu ja Vilttitossu varmasti sopii monen ikäisille. Kuvia on paljon, joten pienempikin lukija pysyy matkassa, mutta varmasti pitkälle alakoulu ikäänkin näiden kyydissä on mukava matkustaa. Nämä kirjat ovat varmasti äideille ja isille hyvinkin tuttuja, mutta älkää unohtako silti lukea näitä lapsillenne!