Leena Paasio
283 s.
2015
Kosmos
Arvostelukappale
Uusi kustantamo Kosmos, ja Kosmoksen mukana heidän ensimmäinen kirjansa Leena Paasion Melkein äiti tuli tutuksi sosiaalisen median kautta. Aina kiinnostaa, kun seuraajaksi liittyy kustantamo josta ei ole ennen kuullut, ja täytyyhän siitä ottaa selvää. Lisäksi tietenkin herättää kiinnostuksen, kun blogikavereiden blogeissa alkoi näkyä Melkein äiti kirjaa, positiivisessa hehkussa.
Anu tapaa Janin vaellusreissulla, ja rakastuu melkein heti. Hän saa itselleen maailman ihanimman miehen, ja kaupan mukana tulee Siiri, Janin tytär. Valitettavasti mukana tulee myös ex-vaimo, jolle Janin ja Anun suhde ei varsinkaan alussa ole mikään helppo pala niellä. Melkein äiti on romaani siitä, mitä on olla vain isän uusi vaimo. Mitä on, kun ei ole mitään kokonaan. Ainoastaan melkein.
Hyppäsin aika pitkälle pois mukavuusalueeltani kun aloitin tämän kirjan. Halusin toki itse kirjan lukea, ja se oli muissa blogeissa jo kiinnostuksen herättänyt, mutta varsinaisesti äiti asiat eivät minun omaa alaani ole, minulla kun ei ole lapsia, eikä suhdetta. Mutta, miksei voisi nauttia kirjasta, joka kertoo itselle vieraasta elämänalueesta? Ehkä silloin voi oppia jotain uutta.
Pidin alusta saakka Leena Paasion tyylistä kirjoittaa. Hän käyttää kirjassaan runsaasti dialogia, joka sopii hänen tekstiinsä, tavallaan keventämään raskasta asiaa.
Sillä raskasta asiaa Melkein äiti on täynnä. Se on riipivästä ja repivästä aiheesta kirjoitettu, ja uskon että sellainen lukija, jota tämä aihe on lähellä, lukee kirjaa kyyneleet silmissä. Sillä kyyneleet meinasivat minunkin silmiini tulla, niin koskettavasti Paasio aiheesta kertoo.
Kosmos aloittaa kiinnostavalla, koskettavalla, ja ajatuksia herättävällä kirjalla. Se ei varmasti jätä yhtäkään lukijaa kylmäksi, eivätkä varmasti kirjan henkilöt jätä nekään lukijaa ilman mielipiteitä. Minun sympatiani olivat täysin Anun puolella, ja liikutuin hänen puolestaan useaan kertaan.
Melkein äiti käsittelee äitiyttä laajemminkin; lapsettomuus on myös mukana kuvioissa. Tämäkin on kuvattu hyvin aidon tuntuisesti, ja uskon että tältäkin kannalta kerronta ravisuttelee erityisesti lukijaa, jolle aihe on surullisesti tuttu. Leena Paasio totta vie osaa koskettavan kerronnan, ainakin tästä aiheesta.
Kiinnostuksella odotan, millaisen kirjan Leena Paasio seuraavaksi kirjoittaa. Sillä toivon, että sellainen tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!