Elina Pulli
299 s.
2015
Schildts & Söderströms
Arvostelukappale
Tukkasurma oli kirja, jonka meinasin ostaa itselleni jo takakannen perusteella kirjakaupassa käydessäni. Lisäksi kirjan nimi on kiinnostava, ja jokin yksinkertaisessa kannessakin minua vetää puoleensa. Kävi kuitenkin niin onnekkaasti, etten kirjaa ostanut, koska jo seuraavalla viikolla se rapsahti postiluukustani.
Tukkasurma kertoo Maariasta, lastentarhan hoitajasta joka joutuu sairaslomalle. Asennetta tältä naiselta löytyy, mutta vakava sairaus pelottaa silti. Kuolemanpelko käy raskaammaksi, kun Maaria löytää pomonsa elottomalta työpaikaltaan päiväkoti Punarinnasta.
Maaria järkyttyy ruumislöydöstä, mutta alkaa kuitenkin tutkia itse henkirikosta poliisiin turhautuneena. Mutta eipä Maaria arvaa, että voi olla itsekin vaarassa...
Tukkasurma on Elina Pullin esikoisromaani. Jossain määrin sen ehkä saattaa päätelläkin, sillä Pullin kieli ei ole aivan yhtä hioutunutta kuin pitkän linjan kirjoittajilla. Silti sytyin hänen tyyliinsä heti, ja tapa kertoa veti minut mukaansa tähän dekkariin ensimmäisistä sivuista alkaen.
Tukkasurma ei ole mikään tavallinen dekkari. Ensinnäkään, lastentarha ei ehkä ole mikään tavallinen rikospaikka - mutta aina on hyvä, että löytyy uusia tapahtumapaikkoja ja murhatapoja. Mutta Pulli on tuonut kirjaansa myös erilaisen piirteen, nimittäin syövän. Maaria, kirjan päähenkilö, sairastaa rintasyöpää, ja kirjan ajan lukija käykin Maarian mukana sytostaattihoidoissa, ja elää päähenkilön mukana vaikeita hetkiä.
Kirjassa siis eletään vahvasti Maarian elämää muutenkin kuin rikostutkinnan kannalta. Siksi voisinkin ajatella, ettei Tukkasurma ole pelkästään dekkari - se on tavallaan myös romaani, romaani sairaudesta ja siitä selviytymisestä. Pulli kuvaa rintasyöpää hyvin vahvasti, ja lukijallekin tulee tunne että siitä voi selviytyä. Ihan sama tunne, mitä Maariakin tuntee kirjassa.
Tukkasurma on siinä mielessä todella hyvä dekkari, että minulla ainakin kesti kauan ennen kuin pystyin päättelemään tekijän. Olin jossain vaiheessa tekijästä aivan varma, tai itse asiassa useammankin kerran, mutta kertaakaan en ollut oikeassa. Mielestäni, siinä on hyvän dekkarin tunnus.
Suosittelen Tukkasurmaa hyvän dekkarin ystäville. Mutta jos olet sairastanut syövän, etkä halua niihin tunnelmiin palata, suosittelen jättämään Tukkasurman väliin, sillä sairauden kuvaaminen voi olla sairastaneelle kipeän yksityiskohtaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!