Enni Mustonen: Lapsenpiika

Lapsenpiika
Enni Mustonen
366 s. 
2014
Otava









Arvostelukappale


Siitä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun tutustuin Enni Mustoseen ensimmäistä kertaa Paimentytön myötä. Sitä ennen olin suhtautunut tähän kirjasarjaan, ja ehkäpä kirjailijaankin, varauksella, vaikka kirjailijasta laajasti kirjakavereideni keskuudessa pidetäänkin. Kuinkas kävi - Paimentytön myötä rakastuin, enkä malttanut kovinkaan montaa kirjaa välissä lukea, kun oli pakko päästä lukemaan lisää Idasta.

Professori Topeliuksen menehdyttyä Idan on täytynyt löytää uusi palveluspaikka. Hän päätyykin Sibeliuksen perheeseen Helsinkiin, suureen kaupunkiin, jossa orpotyttö on ensin hieman eksyksissä. Idan tehtävänä on ennen kaikkea kaitsea lapsia, mutta puuhaa löytyy keittiöstäkin. Ja kuinka käykään - heit ensimmäisinä työpäivinään Ida huomaa että viereisessä talossa asuvan vossikkakuskin renkipoikana on Elias, Idan ensi-ihastus. Vanhat tunteet heräävät henkiin, ja nuoret varastavat yhteisiä hetkiä itselleen.

Kärsin vielä hienoisesta lukujumista, kun avasin Lapsenpiian kannet. Toisaalta, tiesin että tässä on kirja, joka ajaa tuon ikävän olon pois, niin paljon kirjan lukemista odotin. Ja niin todella kävi - löysin heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien lukemisen riemun ja ihanuuden, sen tunteen, jonka takia luen. Mustonen on ihana kirjailija, ja on upeaa miettiä, miten monta kirjaa minulla on häneltä vielä edessä!

Syrjästäkatsojan tarinoita sarja on todella mielenkiintoinen, ja sopii varmasti monenlaiselle lukijalle. Kirjoissa on mukana rakkautta, Idan ja Eliaksen tarinaa, mutta myös historiaa. Se kertoo kevyellä, mutta samalla syvällisellä otteella suomalaisista kulttuurisuvuista, joiden elämä ainakin minua kiinnostaa. Lapsenpiiassakin on kuvailtu Jean, eli kuten kirjassa puhutaan, Janne, Sibeliuksen elämää, ja luomisen tuskaa, unohtamatta kuitenkaan ympärillä elävää perhettä.

Tällä viikolla posti toi minulle sarjan uusimman osan, Emännöitsijän. Mutta kuinka, kuinka jaksan odottaa seuraavaa osaa, kun Emännöitsijän kuitenkin pian luen? Ehkä lohduttaudun sillä, että luettavana on runsaasti muita Mustosen teoksia.

Haluaisinpa kovasti tarjota Syrjästäkatsojan tarinoita miehen luettavaksi, sillä haluaisin kuulla miehisen mielipiteen sellaiselta, joka olisi kiinnostunut historiasta, mutta ei kavahtaisi kevyttä kerrontaa. Mielessäni välähtelee yksi tällainen mies, ja ehkäpä tätä sarjaa hänelle tarjoankin.

Mustonen herätti rakkauden historialliseen kirjallisuuteen, mahtavaa. Ja tuohan on loputon suo, johon upota... Kiitokset kirjasta kirjailijalle, ja tietysti lämmin kiitos myös kustantajalle, jolta kirjan sain.