Tiina Martikainen: Kasvot pinnan alla

Kasvot pinnan alla
Tiina Martikainen
315 s. 
2015
Myllylahti










Arvostelukappale

Aurinkoista lauantaita Joensuusta! Olen kuullut että Etelä-Suomessa on harmaata ja pilvistä, mutta täällä paistaa onneksi aurinko. Tuuli tosin riepottelee puita, ja myöhemmin myös minua, kun lähden katsomaan miten luonto on ottanut auringon vastaan. Maltan tosin lukeakin - ehkä parvekkeella auringossa.

Dekkarinälkääni tällä viikolla on ravinnut Tiina Martikaisen ensimmäinen dekkari Kasvot pinnan alla. Kasvot pinnan alla ei ole Martikaisen ensimmäinen kirja, mutta ensimmäinen dekkari tämä hänen tuotannossaan on. 

Kun kesälomat ovat alkamassa, saa Lohjan poliisin rikostutkinta tutkiakseen nuoren naisen katoamisen. Kun katoamisesta on kulunut kolme viikkoa, löytyy Sammatista, Lohjan läheltä, ruumis. Hanna Vainio, joka on paitsi rikosylikonstaapeli, myös poliisikoiranohjaaja, on yksi tapausta tutkivista poliiseista, ja joutuukin tekemään runsaasti töitä, sillä epäiltyjä on useita. On epäiltyjä, tekaistuja alibeja ja väkeviä motiiveja. Eikä Vainion yksityiselämäkään aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kasvot pinnan alla on oikeastaan aika perusdekkari juoneltaan. Eli: tapahtuu murha, ja sitten etsitään tekijää. Kuitenkin, kirjassa on mukana omia pikku juttuja, jotka herättävät kiinnostuksen. Päähenkilö Hanna Vainio on myös poliisikoiranohjaaja, ja mukana kirjan tapahtumissa on myös Hannan koira Riina, joka tekee poliisikoiran työtä. Riina tuokin mukavan lisän kirjaan.

Kaikesta näkee, että Tiina Martikainen on tehnyt tarkkaa työtä perehtyessään aiheeseen. Kuten kirjan takakannessakin lukee, hän on ennenkaikkea perehtynyt poliisikoirien työhön henkilöetsinnöissä, ja on mukavaa ajatella, että asiat ovat kirjassa niin kuin niiden kuuluukin olla. Pitkän linjan dekkaristeilla on rikosten tutkiminen varmasti jo tuttua, mutta on hienoa, että ensimmäistä dekkaria kirjoittava kirjailija on ottanut asioista selvää.

Mutta. Minulle, jolle rikoksentutkinta on tuttua ainoastaan dekkareista, jäi silti pieni epäilyksen jyvä kaivelemaan mieltä. Nimittäin, poliisit, jotka tutkivat murhaa, tuntuivat varsinkin kirjan alussa hieman lepsuilta. He tuntuivat päästävän epäillyt kovin helposti pois kuulusteluista, eivätkä edes tarkistaneet jokaisen alibia. Mutta onneksi he tiukensivat otteitaan kirjan, ja tutkimusten edetessä.

Kokonaisuudessaan Kasvot pinnan alla on hyvä dekkari, ennen kaikkea kun ottaa huomioon sen olevan kirjailijan ensimmäinen kosketus rikoskirjallisuuteen. Pidin Hanna Vainiosta ja hänen tyttärestään, ja mieleeni jäi kirjan kannet suljettuani, voisiko luvassa olla jatkoa? Olisi mukavaa lukea näistä henkilöistä lisääkin. Sillä Tiina Martikaisen nimen kyllä painan mieleeni, ja aion lukea hänen varhaisempaa tuotantoaan.

Kiitos kustantajalle kirjasta ja siitä, että löysin jälleen yhden hyvän kirjailijan!