Alice Pantermüller
Kuvittanut Daniela Kohl
Suomentanut Johanna Förster
184 s.
2015
Lasten keskus
Arvostelukappale
Aina välillä tarvitsen lastenkirjaa. Tarvitsen niitä samalla tavalla, kuin tarvitsen dekkareita, hömppäkirjoja ja nuortenkirjoja. Hyvä lastenkirja on kuin sielun heittäisi vapaalle, antaisi mielikuvituksen lentää. Siksi halusin tutustua Lotta Levottomaankin.
Lotta on 10 vuotta vanha, ja asuu vanhempiensa, ja kahden pönttöveljensä kanssa. Hänellä on paras ystävä, Pippuri, joka tulee Lotan kanssa samalle luokalle, kun hän aloittaa uudessa koulussa. Opettajana heillä on ankara Kirsti Kakkeli. Lotan elämä on ihan mukavaa, mutta voi ei - hänen vanhempansa eivät suostu siihen, että Lotta saisi lemmikkieläimen. Heillä on vain kilpikonna nimeltä Heesters, johon kompastuu jatkuvasti. Mutta kun saisi kanin tai koiran! Lotta aikoo kyllä keksiä keinon miten tämän toteuttaa.
Lotta Levoton ja suuri kanikaaos on sarjakuvaromaani, jossa suurelta osin mennään eteenpäin Daniela Kohlin taitavan kuvituksen avulla. Kohl on tutun tuntuinen kuvittaja - varmaankin lastenkirjallisuutta enemmän seuraavat tietävät, onko hän kuvittanut paljonkin? Ainakin hänen kynänjälkensä näyttää tutulta, joten luulen että olen aiemminkin lukenut hänen kuvittamiaan kirjoja.
Huumori on Lotta Levottomassa myös avainasemassa. Ja kyllä se toimii, minuunkin. Luulen, että alakouluikäisille tämä toimii todella hyvin, esimerkiksi opettaja jonka nimi on Kirsti Kakkeli - voin vain kuvitella miten se nuoressa lukijassa herättää hilpeyttä. Okei, herätti minussakin. Sisälläni asuu ilmiselvästi pieni ihminen.
Reiluun puoleenväliin saakka olin aivan innoissani tästä kirjasta. Kuvitus oli todella hyvää, ja tarina toimi. Mutta sitten ilmoille hiipi kyllästymistä. Tarinaa jotenkin venytettiin, eikä kirja loppunutkaan paikkaan, johon se olisi ollut hyvä lopettaa. 180 sivua on aika pitkä tällaiselle kirjalle.
Minä jaksoin Lotta Levottoman kuitenkin hyvin lukea, ja jaksoihan se naurattaakin loppuun saakka. Silti olisin lopettanut tarinan jo aikaisemmin, ja jättänyt aineksia seuraavaan kirjaan. Olen silti iloinen, että Lotta Levottoman tarina jatkuu, ja jo syksyllä on tulossa tätä herkkua lisää.
Suosittelen tätä alakouluikäisille. Myös sellaisille, jotka eivät juuri lue, sillä tässä tosiaan on paljon kuvia. Myös vasta lukemaan oppineet voisivat tästä tykätä, sillä teksti on helppolukuista ja mukavaa. Myös lapselliset vanhemmat voivat kiherrellä sivusta lukiessaan tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!