Vilja-Tuulia Huotarinen
120 s.
2014
Karisto
Omasta hyllystä
Kun avasin Kimmelin kannet, minua ravisutteli lukujumi. Olin jättänyt monta, varmasti hyvää kirjaa kesken, ihan sen vuoksi, ettei mikään tuntunut kolahtavan. Kirjahyllystä kuitenkin löytyi Kimmel, houkuttelevine pinkkeine kansineen, ja ajattelin, jospa tarinat kolahtaisivat lukujumista huolimatta.
Kimmel on 16-vuotias tyttö, joka lähtee vanhempiensa kehotuksesta parantamaan maailmaa vaaleanpunaisella lentokoneella. Hän saa mukaansa yökirjan, puhuvan koneen, jolta saa neuvoja. Kimmel matkustaa ympäri maailmaa, ja tapaa matkallaan kaksitoista erilaista tyttöä.
Kimmel sisältää siis kaksitoista novellinomaista tarinaa, kahdestatoista eri tytöstä. Kuitenkin, Kimmel on siitä huolimatta yhtenäinen kirja, eikä siis perinteinen novellikokoelma. Minulle, joka hieman säikyn vieläkin novelleja, tämä oli yksinomaan plussaa, ja rakastuinkin Kimmeliin lähestulkoon varauksetta.
En ole vieläkään lukenut Huotarisen Valoa, valoa, valoa kirjaa, joka on saanut kovasti kehuja kirjablogeissa. Huotarinen on minulle tuttu Siljasta, laulajatytöstä kertovasta sarjasta, joka oli ihana ja mahtava, ja jonka tahdon ehkä vielä joskus lukea uudestaan. Kaipaan Siljaa nimittäin hieman vieläkin! Minulle on sanottu, että Huotarisen runotkin ovat valloittavia, joten niihinkin pitäisi ehdottomasti tutustua.
Pidän Huotarisen tavasta kirjoittaa. Kimmelissä oli nimittäin jotain taianomaista, sadunomaista, magiikkaa. Se, miten Kimmel kulkee ympäri maailmaa tapaamassa eri tyttöjä - se oli kaunista. Huotarinen on onnistunut yhdistämään eri maailman kolkat, ja erilaiset tytöt todella hyvin. Kimmelhän se on, mikä heitä ennen kaikkea yhdistää.
Kimmel olikin kirja, joka oli oivaa lääkettä lukujumiin. Sen kanssa pystyi pitämään taukoja, ja silti säilyi ote kirjaan. Pystyi vaikka lukemaan yhden pätkän kerrallaan, eikä pidempikään tauko haitannut. Ja nuo tytöt, ne ovat kaikki ihania, mutta eniten tietenkin ihastuin Kimmeliin.
Kimmel on nuortenkirja, mutta kyllä monet aikuisetkin kirjabloggarit ovat kirjaan ihastuneet. Ja toivon, että sana Huotarisesta leviäisi eteenpäin, sillä tässä vasta on hieno kirjailija!
Tämä voi jopa päätyä jossain välissä luettavaksi ihan arviosi vuoksi. :) Minua nuo kannet eivät nimittäin ole houkutelleet lainkaan, enkä ole ainoa. Tämä on kirja, joka valitettavasti jää nuorilla aina kirjaston hyllyyn, enkä keksi muuta syytä kuin sen, että kannet eivät houkuttele edes lukemaan takakantta.
VastaaPoista