Mikael Bergstrand
Suomentanut Sanna Manninen
390 s.
2012
Bazar
Oma kirjaostos
Delhin kauneimmat kädet päätyi hyllyyni taannoisen Helsingin reissun seurauksena. Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa on kertakaikkiaan herkullinen pokkarivalikoima, jos vaikka vertaa paikalliseen kirjakauppaan. En siis sitäkään voinut siellä vastustaa, vaan mukaani lähti kaupasta kolme pokkaria. Joista siis yksi oli tämä Delhin kauneimmat kädet, josta olin kuullut hyvää.
Göran Borg on aivan tavallinen ruotsalainen, keski-ikäinen mies. No, ehkä hieman tavallista onnettomampi vain. Hän raataa työssä joka ei pahemmin kiinnosta, ja suuri osa työpäivistä meneekin jalkapallojoukkueen nettifoorumilla. Ja siinä sivussa haaveillessa ex-vaimosta, jonka kanssa Göran on eronnut jo vuosia sitten.
Göranin elämä kuitenkin tulee käännekohtaansa, kun hän saa töistä potkut. Jotakin täytyy tehdä, ja hän tarttuu tilaisuuteensa, ja lähtee ystävänsä järjestämälle lomamatkalle Intiaan. Aluksi matka ei tunnu hyvältä ajatukselta - joka paikka on ihmisiä täynnä, ja Göran kärsii hirvittävän turistiripulin. Sitten hotellihuoneen ovelle koputtaa Yogi, joka muuttaa Göranin matkan - ja ehkä koko elämän.
Kyllä ruotsalaiset osaavat. He osaavat paitsi dekkareiden kirjoittamisen, myös huumorin. Olen törmännyt useampaankin hyvään ruotsalaiseen huumoriteokseen, ja Delhin kauneimmat kädet on ehdottomasti niistä yksi. Mutta on tämä kirja paljon muutakin kuin huumoria.
Delhin kauneimmat kädet on ihana pilkahdus vieraasta kulttuurista. Se kuvaa taitavasti Intiaa, ja sitä, millaista turistin on siellä olla. Mikä kaikki on erilaista kuin kotimaassa, Göranin tapauksessa Ruotsissa, mutta voi suomalainenkin Göranin pöksyihin ahtautua. Bergstrand kuvaa taitavasti Intiaa, kauniisti mutta hauskasti, ja saa lukijan tuntemaan kaukokaipuuta. Siitäkin huolimatta, että New Delhissä kuulema haisee mädiltä kananmunilta.
Delhin kauneimmat kädet on myös rakkaustarina. Monet ainekset on tähän kirjaan laitettu, mutta hyvin kaikki kirjaan mahtuvat. Preet, jonka Göran matkallaan tapaa, on hurmaava nainen johon lukijankin on helppo ihastua, ja toivoa sydämestään että pariskunta päätyy yhteen. On siis aineksia rakkausromaaniinkin, mutta koska kirjassa on niin paljon muutakin, niin rakkausromaaniksi tätä ei kuitenkaan voi kutsua.
Ja ottipa kirja minut omakseen heti alussa! Ja se, joka minut ennenkaikkea otti omakseen, ja sai minut pitämään tästä kirjasta ensi sivuilta alkaen, oli Göran. Voi Göran, Göran, Göran... kuinka sinä muututkaan kirjan varrella! Vähän surkeasta keski-ikäisestä kaavoihin kangistuneesta miehestä kasvaa kirjan varrella seikkailun haluinen ja rohkea mies, joka ei kaihda pahaakaan tilannetta. Siispä - tämä kirja on myös tavallaan eräänlainen kasvutarina!
Paljon on Mikael Bergstrandin kirjasta blogattu, olen iloinen huomatessani etten ole ainoa joka on kirjan löytänyt. Ja onpa tälle tullut vastikään jatkoakin! Tänä keväänä on ilmestynyt Sumua Darleejingissa - ja teetä, jonka aion ehdottomasti lukea myös. Toivottavasti piankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!