Kristina Carlson: William N. Päiväkirja

William N. Päiväkirja
Kristina Carlson
159 s. 
2011
Otava









Omasta hyllystä


Itse asiassa William N. Päiväkirja taisi tulla minulle arvontavoittona, jonkun (anteeksi, en millään muista kenen) blogikaverin kautta. Se oli jotenkin unohtunut, mutta tuli eteeni kun järjestelin kirjahyllyäni. Olin hieman jumissa lukemisen kanssa, yritin lukea pariakin varmasti hienoa teosta, mutta kumpikaan ei toiminut. Sitten, tämä. Heti ensi sivuilta asti pidin Williamista.

William N. elää Pariisissa yksinäistä elämää. Hän on vanha kasvitieteilijä, mutta on erkaantunut näkemystensä vuoksi muista tutkijoista. Williamilla ei ole kovin montaa ystävää, mutta ne jotka vierellä ovat pysyneet, ovat sitäkin merkityksellisempiä. Lisäksi Williamin Suomessa asuva sisko on kirjeiden välityksellä miehen elämässä mukana. William yrittää kirjoittaa tieteellisen suurteoksensa toista osaa, mutta hänen terveytensä reistailee ja kirjoittaminen takkuilee. Jäljelle jää kysymys, voiko tiedemies olla taiteilija?

William N. Päiväkirja on nimensä mukaisesti päiväkirjaromaani, jossa eletään 1890-luvun Pariisissa. Kristina Carlson on taitavasti maalannut lukijan eteen tuon ajan Pariisin, ja tuon ajan suomalaismiehen, joka siellä yksin elää. Pystyin aistimaan kylmän asunnon talvella, ja Williamin kärsimykset kun hän sairasti. Taitava kirjoittaja Carlson siis on.

Yritin nautiskella tämän pienen romaanin kanssa mahdollisimman pitkään, mutta ei auttanut, loppu tuli silti liian pian. Ei sillä, en valita. Jos kirjaa olisi venyttänyt yhtään pidemään, ei se olisi ehkä ollut yhtä hyvä. Tiivistetysti kerrottu tarina oli kaunis, ja vaikutuksen tekevä. Surullinen.

Eikä vain vähän surullinen. Williamin yksinäisyyden ja sairauden tosiaan pystyi aistimaan tekstistä. Mutta myös sen, että hänen elämässään oli läsnä ihmisiä vaikka hän elikin yksin - ei aina tarvitse olla kumppania vierellä. Enkä pystynyt jotenkin kirjasta edes aistimaan, että William olisi kaivannut vaimoa vierelleen, ehkä enemmän ystäviä sen sijaan.

Matkani historialliseen Pariisiin oli enemmän kuin onnistunut. Ja minusta tuntuu, että saatan lukea tämän kirjan joskus uudestaankin, niin suuren vaikutuksen Carlson minuun teki.