Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Jeninin aamut
Susan Abulhawa
Suomentanut Pauliina Klemola
351 s. 
Like









Lainattu kirjastosta

Jeninin aamut oli Naisten Pankin lukupiirimme, Lukevien leidien, huhtikuun kirja. Viime viikon tiistaina kokoonnuimme kuukausittaiseen tapaamme Louhelantuvalle keskustelemaan tästä romaanista, joka ainakin minulle painui syvälle mieleen.

Jeninin aamut teoksen päähenkilö, kaiken keskellä vaeltava tyttö, on Amal. Hän syntyy pakolaisleirillä, jonne Amalin vanhemmat on pakotettu muuttamaan sodan vuoksi. Vanhempien hyökätessä heidän kotikyläänsä, he menettivät yhden lapsistaan, aivan pienen pojan. Sotilaat ryöstivät pojan Amalin äidin sylistä. Kirja on taistelua sodan varjossa, ja kertomus siitä, kuinka yhteisö on aina kaikki kaikessa.

On haastavaa blogata kirjasta, jonka lukemisesta on jo varmaankin yli kuukausi. Jätin tarkoituksella bloggaamisen vasta tähän hetkeen, kun lukupiiri on ohi, mutta kas, nyt tuntuukin vaikealta. Miten onnistun palauttamaan tunnelmat lukuhetkeltä? Muistanko miltä kirja lukiessa tuntui?

Kyllä kirja vaikuttaa minuun vieläkin. Lähi-Idän tilanne ei ollut minulle kovin tuttu ennestään, mitä nyt olin koulussa ja uutisista siitä kuullut. En ollut kuitenkaan lukenut juurikaan kirjallisuutta Palestiinaa koskien, käsittääkseni sitä ei ole edes kovin paljoa julkaistu suomeksi. Niinpä Jeninin aamut kävi sydämeen: opin kirjasta paljon. Opin Palestiinan tilanteesta, pakolaisleirin tunnelmasta, ja tietysti ihanasta Amalista.

Lukevissa leideissä kirja herätti vilkkaan keskustelun. Meitä oli saapunut hurjan monta ihanaa naista paikalle kirjasta keskustelemaan, ja olimmepa aika pitkälti kirjasta samaa mieltä. Läheskään aina mielipiteemme eivät näin samansuuntaiset kuitenkaan ole, mutta nyt ei suurempia ristiriitoja mielipiteistä ollut.

Samaa mieltä olimme siinä, että kirja oli raskas. Se on raskas aiheeltaan, sillä pakolaisleirikuvaus ei ole varmasti niitä kevyimpiä aiheita joista lukea. Mutta monet naiset olivat sitä mieltä, että raskaudesta huolimatta Jeninin aamut oli hieno kirja, johon kirjailija oli tunteet hienosti mahduttanut.

Keskustelu polveili runsaasti lukupiirin aikana. Tulimme siihen tulokseen, että kaikkein tärkeintä pakolaisleiritilanteessa ovat ihmissuhteet, ja läheiset ihmiset ylipäätään, heidän olemassa olonsa. Myös esimerkiksi mielikuvitus on niissä olosuhteissa etu - ja tulipa esiin myös päihteiden olemassa olo.

Kokonaisuudessaan leidit, niin kuin minäkin, taisivat pitää Jeninin aamuista. Kokonais arvosanaksi taitaa tulla suunnilleen 3,5, arvosteluasteikon ollessa 1-5. Oli jälleen mukava ilta Louhelantuvalla, kiitokset läsnäolleille!