Saara Turunen: Rakkaudenhirviö

Rakkaudenhirviö
Saara Turunen
441 s. 
2015
Tammi









Oma kirjaostos


Takana on viikonloppu, jonkalaisten takia elämä on ihanaa. Vietin viikonlopun Raumalla, johon lähdimme juhlimaan kummityttöni ristiäisiä. Tuo mitä valloittavin ja kaunein olento sai nimekseen Minja Elena Annikki, ja hymylläni ei ollut rajoja kun sain tytön syliini.

Ja mikä parasta, ainoa ilo ei suinkaan ollut ristiäiset ja pieni tyttö; sunnuntaina aamupäivällä tapasin Kirjasiskon, ihanan naisen johon olen blogimaailman kautta tutustunut. Huomasimme noin vuosi sitten ettei meitä yhdistä ainoastaan samankaltainen kirjamaku, vaan meissä on paljon muutakin yhteistä. Pikku hiljaa meistä on tullut hyvät ystävät, ja olemme miettineet tapaamista jo pitkään. Nyt, vimeinkin se onnistui! Muutama tunti meni kahvilassa istuskellessa hujauksessa, ja puhetta riitti. Tehtiin sitäpaitsi ihana vaihtokauppa: kirjasisko sai pinon kirjoja ja minä ihanat, värikkäät villasukat! Olen siitä kumma, että pidän villasukkia kesälläkin, joten ne pääsevät varmasti hetimiten käyttöön.

Joensuusta Raumalle ajaa monta, monta pitkää tuntia. Mutta mikäs siinä autossa istuessa, jos on hyvä kirja käsissä. Lauantaina, matkan aluksi korkkasin uuden kirjan, Helsingin reissulta ostamani Saara Turusen esikoisromaanin Rakkaudenhirviö. Ja vaikkei autossa istuminen noin pitkän matkan ajan kaikkein mukavinta olekaan, niin tämän kirjan kanssa aika meni nopeasti.

Rakkaudenhirviö kertoo nuoren naisen kasvutarinan. Se kertoo tarinan tytöstä, jonka äiti pienestä pitäen opettaa, että kaikkein parasta on olla tavallinen, ihan niin kuin kaikki muutkin. Erilaiset, ne ovat huonoja ihmisiä. Tyttö onkin kiltti lapsi, aivan tavallinen, ja pysyy muotissaan. Kuitenkin, kun ikää alkaa tulla, hän alkaa kapinoida, ja päättää lähteä kotikaupungistaan. Hän ottaa siivet alleen, eikä halua olla niin kuin muut.

Kun suljin kirjan kannet, jouduin miettimään hetken, mitä mieltä Rakkaudenhirviöstä olin. Tuumailin aikani, ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että pidin tästä kirjasta. Sillä tästä kirjasta ei voi oikein olla sitä mieltä, että tämä olisi ollut vain ihan ok. Rakkaudenhirviöstä, ja Turusen kielestä, siitä joko pitää tai sitten ei. Ja minä pidin.

Turusen tapa kirjoittaa on persoonallinen, eikä sellaista tule vastaan aivan joka romaanissa. Nimittäin, tämä esikoiskirjailjia ei esimerkiksi käytä ollenkaan dialogia, vaan kirjassa tapahtumat vain seuraavat toisiaan. Tämä seikka hieman yllätti, ja kieltämättä vaati ensin totuttelua. Tapahtumat etenevät dialogien puutteen takia vauhdilla, mutta kun vauhtiin tottuu, niin mukana pysyy kyllä hyvin - ja kyydissä matkustaa mielellään.

Saara Turusen huumori puree minuun. Naurahtelin kirjan kanssa useammankin kerran, ja tuli tunne, että tämän kirjoittaja täytyy olla hyvä tyyppi. Päähenkilö, tyttö, jonka kasvutarinaa kirjassa seurataan, vaikuttaa välillä ärsyttävältäkin, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän hänestä aloin pitää. Väkisin tulee mieleen, miten omakohtaisia kirjan tapahtumat kirjailijalle ovat?

Vaikka teksti eteneekin vauhdilla, niin kirja ei silti minulle ollut nopealukuinen. Se ehkä johtuu siitä, että luin sen viikonlopun aikana, jolloin elämään mahtui kaikenlaista muutakin tekemistä, mutta kirjan kanssa minulla meni useampi päivä. Vaikka juoni ei Rakkaudenhirviössä monimutkainen olekaan, se on huumorista huolimatta välillä syvällistäkin pohdintaa. Se onkin mielestäni ennenkaikkea romaani ulkopuolisuudesta, siitä, kuinka on yksin muiden keskellä. Paikasta riippumatta.

Turunen on taitava kirjoittaja, ja mahtavan tuntuinen tyyppi, josta haluan ehdottomasti kuulla lisää.