Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho

Ehtoolehdon tuho
Minna Lindgren
288 s. 
2015
Teos









Arvostelukappale


Olen suunnaton Ehtoolehdon vanhusten fani. Olen pitänyt kahdesta edellisestä kirjasta todella paljon, ja Ehtoolehdon tuho olikin yksi odotetuimpia kirjoja tänä keväänä. Postiluukustani kirja kolahti perjantaina, ja kyllähän se niin oli, että kirja oli pakko ottaa heti lukuun.

Anna-Liisa, Siiri, Irma ja muut Ehtoolehdon asukkaat ovat palanneet remontoituun Ehtoolehdon palvetaloon. Todellakin remontoituun! Takana on ajat, jolloin palvelutalossa oli läsnä hoitajia ja siivoojia, puhumattakaan keittäjistä. Nyt talossa on vain koneita! On älyseinät, älyhousut, ja 3D ruokatulostimet. On sanomattakin selvää, etteivät vanhukset ja koneet puhu samaa kieltä - ja niinpä vanhusten on aika nousta kapinaan!

Ehtoolehdon tuho on jännittävä yhdistelmä eräänlaista dekkaria - sillä dekkarin piirteitä Ehtoolehdoissa on jokaisessa kirjassa ollut, vaikkei murhaa kirjoissa tapahdukaan. Dekkarin piirteitä on tässäkin, niin paljon vauhtia on mukana. Mutta mukana on mielestäni nyt dystooppisia piirteitä, siitä, mihin tulevaisuus voi tällaisessa palvelutalossa mennä. On kamalaa, jos vanhukset eivät saa tulevaisuudessa hoitoa, vaan joutuvat elämään koneistetussa ympäristössä!

Näiden kahden lajityypin lisäksi Lindgren yhdistelee taitavasti tekstiinsä omanlaistaan huumoria - joka ihastuttaa ainakin minua kovasti. Minuun vanhusten huumori vain kolahtaa, ja lukiessa tulikin hihitellyksi useampaan otteeseen.

Mutta kuten jo sanoin, ei Lindgren pelkällä huumorilla pelaa. Hän tarttuu Ehtoolehdoissa ajankohtaiseen aiheeseen, vanhusten kohteluun. Mielestäni on hyvä, että joku kirjoittaa siitäkin, ja kirjoittaa vielä näin hyviä kirjoja, jotka vetävät lukijoita runsaasti. Koska Lindgren ei kirjoita ryppyotsaisesti, luetaan vanhusten oloista mielellään, ja varmasti asia jää monen lukijan mieleen hautumaan kirjan kansien sulkemisen jälkeenkin.

Mutta onko tämä viimeinen Ehtoolehto? Se asia jäi mieleeni kummittelemaan, enkä todella tiedä. Surullisia tapahtumia kirjassa riittää, mutta periaatteessa aineksia olisi vielä jatkoonkin. Aika hulvattomaan jatkoon, ellen sanoisi. Ymmärrän jos tämä jää viimeiseksi kirjaksi, mutta tietenkin, tietenkin fani toivoo vielä yhtä....