Mila Teräs: Jäljet

Jäljet
Mila Teräs
285 s. 
2017
Karisto









Arvostelukappale kustantajalta 


Jäljet kiinnosti minua kahdesta syystä. Ensinnäkin ihana, ihana Mila Teräs johon olen ihastunut kirjailijana useamman kirjan myötä: Noitapeili, Telma -sarjan kirjat, Sininen huone... Teräs on monipuolinen ja erittäin kiehtova kirjoittaja. Lisäksi se että Jäljet kertoo taiteilija Helene Schjerfbeckistä - eihän tätä romaania voi olla lukematta.


Eletään vuotta 1945 jolloin Helene Schjefbeck piirtää Ruotsissa yhtä viimeisistä omakuvistaan. Hänen mielessään muistot elävät voimakkaampina kuin nykyhetki ja romaanissa palataankin Schjerfbeckin menneisyyteen - hänen töihinsä ja elämäänsä. Romaanissa Helene käy keskusteluja maalarisiskonsa, kirjailija Helena Westermarckin kanssa joka osaltaan tekee Jäljistä tavattoman kiehtovan, herkän ja maagisen vetoavan. Se, että Jäljet maalaa lukijansa eteen myös kuvaa historian tapahtumista: nälkävuosista, sortovuosista ja maailmansodista - sitä ei sovi unohtaa. Se antaa Jäljille oman ulottuvuutensa. Siinä missä nuo ajat horjuttivat maailmaa, on Helenellä koko ajan palo elämään ja usko ihmisen sisäiseen kauneuteen. Se jos mikä on mahtavaa.

En liene ainoa joka ihastui, rakastuikin Rakel Liehun kirjoittamaan Helene -romaaniin tästä samaisesta taiteilijasta. Vaikka toki Schjerfbeckin nimi oli minulle ennen Helenen lukemistakin tuttu niin Liehu maalasi eteeni hänen elämänsä ja teki sen kauniilla tavalla. Niin kauniilla että olen lukenut kirjan kahteen kertaan ja Jälkien lukemisen jälkeen tekisi mieli tarttua siihen jälleen kerran.

Siitä on kuitenkin vuosia kun luin Liehun kirjan. Vaikka muistan kirjan lumon ja tietynlaisen runollisuuden niin silti Jäljet oli minulle jotain uutta. Helenen (saanhan sanoa Helenen, tämä hurmaava nainen tuntuu minulle niin tutulta Jälkien lukemisen jälkeen) elämä, kiehtova ja osin kipeäkin elämä heräsi ikään kuin eloon Mila Teräksen kirjoittamana. Tai sanoisinko paremmin niin että Helene heräsi kirjan sivuilla eloon - ikään kuin hänen ja hänen sisarensa keskustelut olisivat kaikuneet korvissani. Uskon että jos nyt lukisin Liehun Helenen kolmanteen kertaan, huomaisin terävästi sen miten omalta osaltaan nämä kaksi kirjaa täydentävät toisiaan - lupaan, tartun Heleneen pian!

Pidän suunnattomasti Teräksen tavasta kirjoittaa ja kuten sanottua, olen ihastunut siihen jo monissa edellisissä kirjoissa. Mutta kuitenkin, olen tätä ennen lukenut Teräksen lasten- ja nuortenkirjoja ja siinä tietenkin kerronta on hieman erilaista. Jäljissä Teräs pääsee herkkyydessään ja lyyrisyydessään oikeuksiinsa ja hän sopii täydellisesti kertomaan Helenen tarinaa.

Jäljet ei minun mielestäni ollut elämänkerta vaan se oli nimenomaan romaani. Teräs on tehnyt selvästi taustatyönsä ja Jäljissä on varmasti paljon faktaa taustalla - mutta se on kuitenkin romaani, fiktio tukenaan. Se on kauniisti kerrottu romaani hienosta taiteilijasta. Se kannattaa lukea, jo kielen takia.