sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Salla Simukka: Kipinä

Kipinä
Salla Simukka
203 s. 
2006







Nuortenkirja viikko jatkuu, taas Salla Simukan merkeissä. Tälläkertaa käsittelyyn otin Simukan Moona & Tapio-sarjan avaus osan, Kipinän. Moona & Tapio sarjassa on muistaakseni viisi osaa, ja olen lukenut ne kaikki. Tykkään näistä kirjoista paljon, näissä on sitä tietynlaista aitoutta ja näitä on mukava lukea.

Kirja on kerrottu suurimmaksi osaksi Tapion näkökulmasta, mutta mukana on Moonan leiripäiväkirja merkintöjä. Tapio menee Prometheus-leirille, eli Protulle, jossa Moona on apparina, eli ohjaajana. Nuoret tutustuvat toisiinsa leirin aikana pikkuhiljaa, luullen molemmat välillä että toinen on ihastunut toiseen. Kuitenkin asia saadaan selvitettyä, ja leirin lopussa kaksikko on jo ystävystynyt ja he lupaavat pitää yhteyttä toisiinsa. Spoilasinko? Anteeksi. Mutta jotenkin tuli automaattisesti kerrottua. Prometheus-leiri on siis riparin vaihtoehto, jotkut käyvät molemmatkin. Kirjassa käydään läpi monenlaisia syvällisiä aiheita, kuten itsemurhaa, maailmaa viidenkymmenen vuoden kuluttua sekä Jumalaan uskomista. Se mikä eniten viehätti, oli Simukalle tyypillinen lämmin kerronta Moonan ja Tapion alkavasta ystävyydestä.

 Olen alkanut pitää Tapiosta, vaikka aluksi ajattelin, ettei häneen saa minkäänlaista kontaktia. Huomaan, että hänen kanssaan tulee juteltua enemmän kahdestaan kuin muiden leiriläisten. Kummallinen poika Tapio minusta vieläkin on. Niin paljon omassa maailmassaan ja sitten äkkiä läsnä, vierellä. Ei olisi pitänyt sanoa hänelle niin pahasti, mutta eipä sitä enää takaisinkaan saa. Tapio ei ehkä oikein pidä minua apparina. Tai pitää, mutta hänelle se ei ole mikään iso juttu. Minusta tuntuu, että hän taitaa nähdä ihmiset jotenkin hurjan selvästi. Tai sitten se vain vaikuttaa siltä, kun hän katselee ja tarkkailee ihmisiä ja pysyy itse paljon vaiti.

Pidän Simukan tavasta kirjoittaa, hän on ehkä suosikkini nuortenkirjailijoista. En ole vielä saanut käsiini Punainen kuin veri kirjaa, mutta toivon saavani sen pian kirjastosta. Samaistuin Moonaan eniten, hän oli erittäin mielenkiintoinen hahmo ja paremmin häneen tutustuu myöhemmissä sarjan osissa. Tapio on myös hahmona hyvin rakennettu, pidän Tapion tavasta olla se tarkkaileva osapuoli, joka pistää merkille asioita ympäristöstäään.

****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!