torstai 30. tammikuuta 2014

David Walliams: Herra Lemu

Herra Lemu
David Walliams
Kuvitus Quentin Blake
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
256 s. 
2014 
Tammi







Arvostelukappale


Tätäkin siis tapahtuu: pyysin arvostelukappaleeksi lastenkirjan! Mutta olin yksinkertaisesti kuullut tästä ennakkoon niin mukavia asioita, ja kun kävin Tammen sivuilta lukemassa kirjasta lisää, tuli "tämän kirjan tahdon omaksi" olo. Ja kun eilen tämän posti toi, en voinut hillitä itseäni vaan luin heti, kaiken muuttokiireen keskellä.

Herra Lemu kertoo kulkurista, kiertolaisesta, maankiertäjästä, Herra Lemusta. Joka lemuaa. Ei haise, tai tuoksahda, vaan lemuaa.  Hän asuu kadulla, eräällä tietyllä penkillä. Kunnes tapaa Chloen. Chloe on yksinäinen, kohta 13-vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä koulussa. Hän ei myöskään pidä perheestään, äidistä, joka on parlamenttiin pyrkivä snobi, tai ylitäydellisestä siskostaan. Iskä on ainoa jota kohtaan hän tuntee lämpöä. Mutta mitä tapahtuukaan kun Chloe ottaa Herra Lemun puutarhavajaan asumaan? Hupaisia tilanteita, sen voin sanoa.

Miten gootiksi ryhdyttiin? Oliko ensin täytettävä hakemuskaavake? Oliko olemassa supergoottien komitea, joka seuloo ehdokkaat ja katsoo onko heissä tarpeeksi goottitta vai onko se gootillisuutta? Chloe oli kerran nähnyt ihka elävän gootin norkoilemassa kauppakadun roskiksen vieressä ja innostunut  valtavasti. Hänen teki mieli mennä kysymään gootilta, miten goottimaailmaan pääsee sisään, mutta hän oli liian ujo. Mikä oli kohtalon ivaa, koska ujoutta nimenomaan tarvitaan jos tahtoo menestyä goottina.

Herra Lemu oli ihana kirja. En ole lukenut pitkään aikaan lumoavampaa lastenkirjaa. Vaikken minä paljoa lastenkirjoja luekaan, Muumeja tietenkin aika ajoin, sekä Astrid Lindgreniä. Muita harvemmin. Mutta ilmiselvästi minunkin täytyisi alkaa kaiken muun ohessa tarkkailemaan lastenkirjallisuutta, kun sieltä löytyy tällaisia helmiä.

Herra Lemu kertoo sen, ettei kaikki todellakaan ole mitä ulkoapäin näyttää. Se saa hymyilemään ja nauramaankin, ja se tuo hyvän mielen. Eilen illalla sängyssäkin, kun muuttoasiat meinasivat pohdituttaa, otin vielä kerran Herra Lemun käteeni ja hymyilin. Huolet kaikkosivat.

Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, tietenkin perheellisille jotka voivat lukea tätä lapsilleen, mutta myös kaikille muille. Tämä oli aivan parhautta.

Lumiomenan ihanan Katjan mielestä Herra Lemu oli mahtava, ja hänen kahdeksanvuotiaskin antoi kirjalle tuhat tähteä. Velma tykkäsi kovasti, ja Hemulin kirjahyllyn Hennaakin tämä nauratti.

★★★★★

4 kommenttia:

  1. Totta, tämä on ihan parhautta! Sellainen tuhannen tähden kirja. ;) Kirja pitää aikuisenkin otteessaan.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että Herra Lemusta tykkäävät oikeastaan kaikki! :-) Tämä kirja ei todellakaan jätä huonolle tuulelle.

    VastaaPoista
  3. Nyt minäkin luin Herra Lemun. Aika harvoin lastenkirjoja tulee luettua, mutta tämä oli kyllä helmi. Oletko lukenut vielä Roald Dahlia? Minä luin Dahlin kirjoja aivan innoissani lapsena ja Quentin Blaken kuvitus toi ne mieleeni, vaikka Walliamsilla oli onneksi oma tyylinsä.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!