maanantai 23. syyskuuta 2013

Leena Wallenius: Siivet kantavat, Lotta

Siivet kantavat, Lotta
Leena Wallenius
205 s. 
1997
Otava










Hurjaa mutta totta, tämä oli jo kolmas Lottani viikon sisään. Valitettavasti sarjan lukeminen loppui nyt, sillä Siivet kantavat, Lotta on viimeinen Lotta-sarjan kirja.

Tässä viimeisessä osassa tapahtuukin paljon. Lotalla on miesystävä Amsterdamissa, lentäjä Hans jonka hän tapasi sarjan kolmannessa osassa. Lotta ei ole kuitenkaan vielä suostunut Hansin kosintaan, sillä jokin arveluttaa.

-Uudessa maassa suomalaiset ovat heti tälläytyneet yhteen, nikkaroineet saunojaan, paistaneet läskisoosiaan, ryypänneet, veisanneet porukalla itkuvisiään, ruikuttaneet entistä kotimaata ja ylpeilleet kännipäissä kuuluisalla sisullaan, ihan kkuin rohkeutta ei muualla tunnettaisikaan. 
Lotta ei oikein tajunnut mihin Keena pyrki. 
-Miksei joku härmään lipsahtanut kurdipaha saisi tehdä samaa? Miksi aina huudetaan että jestas, nyt tli maahan lohiloinen ja salmonella, islaminpiru ja taantumus? Sorry vaan, mutta vaikuttaa hirveän hölmöltä. Eikö kouluissa enää opeteta historiaa?

Kaukokaipuu vaivaa Lottaa, ja kuin tilauksesta Lottaa pyydetään tiimiin joka lentää MD-11 koneella kaukomaille. Samaan tiimiin tulee Lotan (ja lukijan) onneksi monia aiemmista kirjoista tuttuja henkilöitä, kuten homopoika Hessu, jonka kumppani on juuri menehtynyt. Ja kapteeninpaikalle tulee Tom Andersson, mies johon Lotta rakastui syvästi jo ensi tapaamisella - ja tunteet heräävät uudelleen henkiin.

Minä olen jotenkin ihan fiiliksissä aina lukiessani näitä kirjoja, elän niiden mukana täydellisesti. Lotta ja Tom olivat muistini mukaan jo ensimmäisillä lukukerroilla pari, jonka toivoin päätyvän yhteen. Ja - enpäs kerrokaan, päätyvätkö he. Ehkä joku tulee vielä näitä kirjoja lukemaan, vaikkei näistä ole blogattukaan kertaakaan. Johtuisiko ihan siitä että kirjat kuitenkin ovat aika vanhoja.

Minussa syttyi valtava kaukokaipuu kun luin tätä kirjaa. Leena Walleniuksella on itselläänkin lentoemäntätausta, joten hän on matkustellut paljon, ja tietää mistä kirjoittaa. Se ihastuttaa suuresti. Minua ihastuttaa myös suvaitsevaisuus, mitä kirja viljelee, ja eri kulttuurit joita se tuo lukijansa eteen.

Minä niin kauheasti toivoisin että tulisi vielä yksi Lotta-kirja. Vähän niin kuin Selja-sarjasta on tullut monien monien vuosien jälkeen osia, joissa kerrotaan mitä kirjan henkilöille kuuluu nyt, niin haluaisin tietää mitä Lotalle kuuluu vuosien jälkeen.

Tämä on ehdottomasti paras tämän sarjan kirjoista.

★★★★★

6 kommenttia:

  1. Hei Krista, kiinnostavaa lukea ajatuksiasi Walleniuksen Lotta-kirjoista! Nämä kirjat ovat tulleet eteeni, vaikka en olekaan vielä itse päässyt niitä lukemaan. Tämä Lotta-sarja taitaa olla ensimmäisiä suomalaisia ammatillisia tyttökirjasarjoja ja se kiinnostaa minua juuri siksi. :)

    p.s. Yritin kirjautua tuohon lukijaraatiisi ja se ei onnistu tai en näe siinä "itseäni". Olen varmaan aikaisemminkin yrittänyt. Kummallista tämä Googlen toiminta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin näitä Lotta-postauksia tehdessäni että sinä olisit ehkä saattanut lukea näitä. Mutta ehkä vielä luet. :) Ammatillinen puoli on kiinnostava tässä sarjassa.

      Harmi kun et onnistunut liittymään, kokeile joskus uudestaan. Google on kummallinen joskus. :)

      Poista
    2. Hei vielä, siis olenkin jo jäsenenä sinun lukijaraadissasi ja aikaisemmin liittynyt. No ilmankos Google temputteli hih!

      Poista
    3. en ollut iloinen että leena wallius nimiseltä ihmiseltä oli minulle tullut englanninkielinen sähköposti viesti.ajattelin että teen rikosilmoituksen.se tuli googlen kautta.marja-leena.niskanen@pp1.inet.fi.anteeksi pyyntöä odotellessa.vaikka kyllä tälläset huuhkajat tietää ne ei anteeksi pyytele.pitää tehdä se rikosilmoitus.

      Poista
  2. Eikö tässä sarjassa ole myös kolmas osa Lotta, kymppityttö? Sitä kun et näyttänyt ainakaan tällä kertaa lukeneen.

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!