Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Sielut kulkevat sateessa
Pasi Ilmari Jääskeläinen 
450 s. 
2013
Atena







Arvostelukappale


Huhhei, nyt se on luettu. Yksi syksyn odotetuimmista uutuuksista, Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa. Vaihtoehtoina hyllyssä oli monta muutakin kirjaa, mutta, noh, tämä oli pakko lukea heti.

Tarina alkaa siitä kun päähenkilö Judit kyllästyy elämäänsä Jyväskylässä. Hän sanoutuu irti homeongelmista kärsivästä työpaikastaan, eroaa miehestään ja lähtee Helsinkiin. Tarina alkaa kunnolla siitä, kun Judit päätyy työskentelemään monikansallisessa kotisairaanhoitofimassa, jonka ansiosta (vai takia?) hän tutustuu Leo Moreauhun, kuuluisaan ateistiin, jonka myötä hän päätyy miettimään suhdettaan uskontoon. Uskon pohtimisessa syynä on myös se, että hän hoitaa kuolemansairasta kummipoikaansa.

Hautauduin tänään, hieman sateisena ja aika harmaana päivänä omaan lukunurkkaani varusteinani lämpimät sukat ja kaksi vilttiä. Ja siihen tämän kirjan takia jumahdinkin. Vajosin kokonaan toiseen todellisuuteen, josta pökerryksissä nousin välillä vain virkistämään aivojani savukkeella, tajuamatta silloinkaan todellisuudesta oikeastaan mitään. Sielut kulkevat sateessa vei minua ihan mennen tullen.

Vähän aikaa sitten odotin Yönäytöksen lukemista. Silloin jouduin pettymään. Nyt olen odottanut tätä. Petyinkö nyt? No en. En varustautunut pelkäämään näin paljon kuin lukiessani sainkaan pelätä, mutta minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Sanottakoon että kauhu on minulle hyvin vieras kirjallisuudessa, mutta Pasi Ilmari Jääskeläinen tutustutti minut siihen hienosti. Kauhu yhdistettynä maagiseen realismiin (vai meneekö tämä jo fantasian puolelle?) toimii kuin tauti.

Kirja on omistettu kirjabloggareille. Joka on ihanaa. Kirjailija itse on joskus ketonut, että on kirjoittanut tähän tuoreimpaan teokseensa hahmon, joka on kirjabloggaajien inspiroima. Ei ollut muuten vaikea tuota hahmoa löytää, mystinen Lukija löysi heti tiensä minun sydämeeni ja lempihahmokseni. Keskeisistä hahmoista en ketään mieltänyt läheiseksi, mutta olen Leena Lumin kanssa samaa mieltä että sivuhuomautuksia tekevä hahmo on aika valloittava. Kuitenkin tuo Lukija osoittautui minulle tärkeimmäksi, ja ehkä olen tyytyväinenkin ettei hänestä kerrottu ihan kaikkea.

Jäinkö kaipaamaan jotain? Ehkä. Olisin odottanut jonkinlaista rankempaa loppunäytöstä. Loppu oli hieno, mutta olisin kirjan puitteissa odottanut vielä jotain hyytävää. Vaikka, ehkä juuri näin oli hyvä. 

Olen lukenut Pasi Ilmari Jääskeläiseltä Harjukaupungin salakäytävät sekä Lumikko ja yhdeksän muuta. Novellikokoelmaa en ole lukenut siitä syystä, että vierastan suuresti novelleja. Mutta ehkä tämän lukuelämyksen, hytisyttävän, karmaisevan ja niin ihanan kokemuksen jälkeen olen valmis lukemaan nuo novellitkin. Jääskeläinen on vain niin upea.

 ★★★★½