Veera Nieminen
267 s.
2013
Tammi
Päivänä jolloin kirjabloggaajat tempaisivat, ja ostivat normaalihintaisen kirjan, minä kävelin kirjakauppaan ja ostin Avioliittosimulaattorin. Olin lukenut siitä paljon hyvää blogeissa, ja hipelöin sitä innoissani käsissäni. Sinne se kuitenkin jäi, hyllyyn, pitkäksi aikaa. Vasta kun Annika kirjamessuilla puhui kirjasta ja kehui sitä ihanaksi, tuli tunne että tämä on pakko lukea, päätin tartua siihen pikimmiten. Se hetki oli nyt.
Aino ja Jussi kohtaavat messuhallissa. Ja se on kertakaikkiaan menoa. Kaksi ihmistä, toinen idästä, toinen lännestä, rakastuvat kertarysäyksellä. Ja Aino lähtee salamana kotoaan Itä-Suomesta Jussin kotitilalle Länsi-Suomeen. Se, että Jussi ei asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja pikkuveljensä kanssa, ei kuulema ole Ainolle mikään este. Ainohan on sopeutumiskykyinen ja tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Mutta miten käy kun Jussin kotitilalla vastaan astelee mökökölli, jonka ensimmäinen sana on "Uggoloi"?
Olen tosiaan lukenut paljon kehuvia arvioita Avioliittosimulaattorista, mutta en silti uskonut miten hyvä kirja se voisi olla. Elämäni on tullut siihen pisteeseen, että talvella on aika heittää hyvästit kirjastoautolle (...nyyh) ja siirtyä Joensuun pääkirjaston ja lähikirjaston käyttäjäksi. Edessä on siis muutto Joensuuhun. Ei vielä, mutta kuitenkin, kohta. Sain tietää siitä tänään.
Miten tämä liittyy kirjaan? Liittyyhän se. Nimittäin, minulla oli lukiessani onnellinen olo, ja tämä kirja sopi siihen oloon kuin nenä päähän.
Avioliittosimulaattori on nimittäin onnellinen kirja. Sitä jos mitä tämä on. Erityisempiä juonenkäänteitä kirja ei tosin tarjoa, mutta lämpimimmistä lämpimintä huumoria se kyllä tarjoaa, ja hauskoja tilanteita. Kirja on siis sanalla sanoen ihana, ja kuvailisin sitä nyt sydämellä. ♥.
Avioliittosimulaattorissa kohtaa siis kaksi erilaista maailmaa, Itä ja Länsi. Myös murteet on hyvin kuvattu, ja ennenkaikkea Ainon mie-sie-murre on hyvin kirjoitettua ja minun Itä-Suomalaiseen korvaani hyvin aidon tuntuista. Lännen murrettakin olen jonkun verran kuullut, mutta koska minun kuulemani lännen murre on Rauman murretta, niin sitä ei kai voi oikein verrata.
Kirjan salamarakastuminen on, kai, myös uskottavaa. Minulla ei siitä ole kokemusta, mutta kirjassa on kuvailtu sitä hyvin uskottavasti, joten kyllä minä uskon että noin voisi hyvinkin tapahtua. Joten siitäkään ei löydy mitään valitettavaa. Löytyykö mistään valitettavaa Avioliittosimulaattorissa? Enpä ihan heti keksi mitään.
Mietin muutama päivä sitten että mikä olisi hyvän mielen kirja. Että haluaisin lukea sellaisen. Enää ei tarvitse miettiä. Avioliittosimulaattori on ehdottomasti hyvän mielen kirja, mutta hattaraa se ei missään tapauksessa pelkästään ole.
Hieno arvio Krista! :) Tämä on kyllä niin ihana kirja, että voisin lukea tämän vaikka heti uudelleen, mikä on hyvin harvinaista. :)
VastaaPoistaKiitos Jonna. :) Tämä tulee kyllä pysymään hyllyssäni, ja tulen ihan varmasti lukemaan tämän uudelleenkin. Ihana, ihana, ihana. Onneksi ostin tämän, ihan itse. :)
PoistaJuuri samaa mieltä. Voi, miten hyvin asetit sanasi:onnellinen, hyvän mielen kirja.
VastaaPoistaOlen itse kotoisin Pohjois-Satakunnasta. Monet asiat tuntuivat tutuilta. Kyllä vanhat ihmiset puhuvat tyyliin "konyssitte" (kun nyt sitten) ja "josnyssitte". Mutta mitä tuo "uggoloi" mahtaa tarkoittaa? Itse asiassa se on vähän piempi "uggologoi", kävin tarkistamassa kirjasta. En pääse perille, mitä suomen kielen sanoja tuon takana on ja se harmittaa.
Pitäisi itsekin kirjoittaa tästä. Toisaalta en tiedä, tarvitseeko, kun sinä kirjoitit niin upeasti. Ja ensin olis raportoitavana Sarianna Vaaran Huomenkellotyttö, josta myös pidin paljon.
Tulin kommentoimaan ihan "erikseen", mutta pakko kommentoida tähän, sillä mieheni äiti on pohjoissatakuntalainen ja isä savolainen. Länsi ja itä ovat siis kohdanneet.
PoistaSain Niemisen kirjan yhdeltä ystävältäni ja olen hieman kaivannut hyvän mielen kirjaa. Kiitos siis arviostasi, Krista, nyt tiedän että luen tämän.
Minulla ei ole mitään kokemusta Lännen murteesta, joten tämä oli ihan uutta minulle. Raumaa en laske, koska niillä on siellä niin omituisia sanoja (ihan oikeasti!) ettei niissä pysy perässä, mutta se on kuulema pelkästään Raumalaista murretta.
PoistaKiva että inspiroin Katja sinua lukemaan tämän, se on aina mukavaa. Hyvän mielen kirja tekee välillä hyvää, ja tämä oli todella hyvä sellainen.
Ja Marjatta, kiitos kauniista sanoistasi. <3
Ai niin yht'äkkiä huomasin, että niinhän minunkin avioliitossani on itä ja länsi kohdannut, Pomarkku - Luumäki. Eniten mieheni kielessä on ärsyttänyt ääntämys "täytekakku", kun sehän pitää ääntää "täytekkakku". Tosin tämä sama loppuhenkosen puute on myös Turu puales, mutta ei pohjoisempana. Minulta tulee sitten satakuntalaista varsinkin puhelimessa, minä-sana vaihtuu tarpeen mukaan mie, sä, sää.
PoistaTäytyy sanoa, että itä ja länsi sopivat hyvin yhteen, kohta on rubiinihääpäivä!! Ihmetyttääkin, miten se Veera meni jättämään Tonin. No, satakuntalaiset ovat myös itsepäisiä. Pääasia kuitenkin, että KIRJAN nuoripari, Aino ja Jussi ovat ihanasti rakastuneita.
Olen samaa mieltä kanssasi, tämä on hyvän mielen kirja.
VastaaPoistaEhdottomasti, olin niin iloinen lukiessani.
PoistaTäydellinen hyvänmielen paketti! En uskaltanut tekstiäsi muuta kuin silmäillä, koska bloggaan itse huomenna :) ihana romaani <3
VastaaPoistaInnokkaasti odotan sinun bloggaustasi, ystävä. <3
PoistaMinäkin tykkäsin tästä kovasti, oli tosiaan sellainen hersyvän hauska hyvänmielen kirja! Sellaisia tarvitsee aina välillä, ettei mene ihan synkistelyksi lukeminen(kin, heh). ;)
VastaaPoistaInnostuin jopa niin, että kuuntelin Veera ja Toni Niemisen radiohaastattelun (muistaakseni tuli Novalta ja oli tehty joskus keväällä tai kesällä) ja se oli myös oikein hauska. Harmikseni tosin luin juuri nettilehdestä, että heille on ero tulossa. höh.
Minä myös hämmästelin, kun me Naisissa oli ihan vähän aikaa sitten iso juttu pariskunnan onnellisesta elämästä hevostilalla. Se oli tietysti tehty kirjan markkinoimiseksi eikä siihen sopinut eroaikeista puhuminen.
PoistaHarmittaa, että heille kävi näin. Rakastuminenkin oli kuvattu kirjassa niin hienosti!
Minua on tähän kirjaan tarttumisen esteenä ollut juuri tuo kuvio, jonka Elegia ja Marjatta toivat esiin, eli kirjailijan yksityiselämä. Tietenkään sillä ei saisi olla merkitystä, mutta en vain voi :( En seuraa naistenlehtikirjoittelua enkä tiennyt Niemisten erosta ennen kuin kuulin Toni Niemisen radiohaastattelun aiheesta. Mies oli liikuttunut ja vaikutti olevan rehellisen pahoillaan siitä, että avioliitolle oli käynyt huonosti. Nieminen syytti itseään liiasta työnteosta. Minua miehen puhe kosketti, vaikka tuskin hän siinä radiossa mitään suuria paljastuksia olisi antanut, vaikka taustalla olisi ollut mitä. No, tuskin vaimokaan kirjaa ihan itsekseen oli saanut kasaan. Tarkoitan, että töitä on tehnyt paljon myös Veera Nieminen. TIEDÄN, että kirja pitäisi pystyä lukemaan irrallaan tekijän yksityiselämästä, mutta en vain nyt juuri siihen pysty. On pakko säästää lukeminen myöhempään, jotta kirja pääsee oikeuksiinsa.
PoistaElegia, ei aina pidä synkistellä! Vaikka välillä sekin tekee todella hyvää, rypeä jonkun ahdistavan kirjan parissa.
PoistaMutta siis, Toni Nieminen? Se entinen mäkihyppääjä? Ah ja voih, olin ihan fanityttönä siihen pienä. Olimme siskoni kanssa Suomen liput poskissa katsomassa mäkihyppykisoja Lahdessa (olin siis ehkä neljä vuotias) ja kävimme myöhemmin hakemassa jossain Tonin nimmarinkin. Mutta voi harmi että heille on tullut ero, Veera Nieminen kuvaa tässä niin ihanasti rakkautta. <3
Mutta vaikka olisinkin tuon tiennyt, niin se ei olisi haitannut lukuelämystä. Nimittäin pidän kirjailijan yksityiselämän AINA erossa kirjasta. (Paitsi ehkä Hotakaisen Luonnon laissa).
Mie luin tämänkin kirjan niin, että en edes tajunnut, että Veera Nieminen on Sen Niemisen vaimo. tai tuleva ex-vaimo. Noita niemisiä on niin muutama Suomessa, etten tajunnut yhteyttä...
PoistaMutta kirjasta pidin. En tiedä, miten siihen olisin suhtautunut, jos olisin tajunnut yhteyden. No, mutta näin ilman ennakkoajatuksia tykkäsin kovasti. Itäsuomalaisena Turkuun muuttaneena kyllä koin aika isosti kaikki kahnaukset kirjassa. Ne olivat niin todellisia.
En ollut ensin ajatellut lukea koko kirjaa, mutta kuultuani ensin sunnuntaina sympaattisen kirjailijan haastattelun, ja viimeistään luettuani nyt kehuvan arviosi minun oli pakko siirtyä verkkokirjastoon ja tehdä varaus. Pitäähän tämä nyt sitten lukea. :)
VastaaPoistaSara, lue, lue, lue! Tämä on ihastuttava. Ja totean uudelleen, onpa kiva että saan jonkun inspiroitumaan kirjasta. :)
PoistaKiva kun valitsit tämän! Pidin kovasti kirjan pirteästä ja myönteisestä otteesta. Ei ole suurta kirjallisuutta, mutta kuten Elegia sanoo, hyvän mielen kirjoja tarvitaan! Ja kirjailijalla on taitoa sanan käyttöön, joten tätä oli ilo lukea.
VastaaPoistaJonkun bloggauksen perusteella minä tämänkin silloin valitsin. Juu, Arja, olet aivan oikeassa! Tässä oli niin elämän ja rakkaudenmyönteinen ote että tästä ei voinut olla tulematta hyvälle tuulelle. En usko että tämä voittaa Helsingin sanomien esikoiskirja palkintoa, mutta onhan se pirteää ja mukavaa että kirja on ehdolla. Vähän erilainen.
PoistaTulen ehdottomasti lukemaan jatkossakin Veera Niemistä.