perjantai 4. lokakuuta 2013

Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle

Kukkia Birgitalle
Siina Tiuraniemi
256 s. 
2013
Minerva






Arvostelukappale



Kiinnostuin Kukkia Birgitalle kirjasta kahdesta syystä. Toinen syy on se, että bloggarikollegan kirja kiinnostaa aina. Toinen syy oli Taikan hurmaava bloggaus kirjasta. Se oli pakko saada omaan hyllyyn, ja onneksi Minerva kustantamo sen minulle ystävällisesti pyynnöstäni lähetti.

Kukkia Birgitalle on romaani sukupolvien kohtaamisesta ja niiden välisestä kuilusta. Miska lähtee äitinsä pyytämänä, tai oikeammin käskemänä, viemään kukkia kaukaiselle sukulaiselleen, Birgitalle, hoitokotiin eikä arvaa silloin mihin joutuukaan. Hänestä tulee vanhuksen huumediileri!

Äidit ovat uskomattomia, ainakin omani. Tietenkin tiettyyn rajaan on kohtuullista ja oikeutettua olettaa lapsiltaan palveluksia ja esittää toiveita tämän olemuksesta, kuten että nosta housuja ja onko pakko laahustaa ja hakisitko kaupasta maitoa, mutta jossain se raja silti kuulkee. Minun äidilläni on sellainen erikoinen käsitys, että kun hän on kerran laittanut minut alulle, minun pitää maksaa hänen mielenhäiriöstään ikuisella kiitollisuudella, ja toteuttaa tätä kiitollisuutta suostumalla hänen älyttömämpiinkin vaatimuksiinsa. 

Kukkia Birgitalle on loistava kirja, ja nauroin ääneen monta kertaa sitä lukiessani. Sukupolvien välinen kuilu on hyvin kuvailtu, enkä voinut kuin jälleen kerran ihmetellä lukiessani, mistä tällainenkin aihe kirjaan on keksitty. Idea on mitä loistavin!

Henkilöhahmot ovat herkullisia, varsinkin pahansisuinen Birgitta. Hoitokodista löytyy myös muita ihania vanhuksia, mitä erikoisempia tyyppejä. Myös sivuhahmona toimiva Tauno Kurttu on kerrassaan hurmaava, vanha, erikoinen mies. En voi toisaalta hahmoista väheksyä lainkaan Miskaakaan, hän on sympaattinen, erilainen nuori mies.

Siina Tiuraniemen esikoisromaani on erinomainen kirja, ja toivon todella että Tiuraniemi tulee kirjoittamaan enemmänkin. 

Minua hieman ahdistaneen Kahden maailman tytön jälkeen oli ihana nauraa kirjan kanssa. Kukkia Birgitalle on kirjoitettu lämpimällä huumorilla, joka sai minut viihtymään. Ja olisin lukenut ehkä vähän enemmänkin tätä kirjaa, en olisi halunnut kirjan ollenkaan loppuvan.

 ★★★★



4 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli aivan valloittava kirja ja pidin Miskasta sekä myös Birgitasta. Kaksi ystävälukijaani on tähän jo kovasti ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Leena, tämä oli valloittava kirja. Aion myös itse kierrättää tätä mahdollisimman paljon. :)

      Poista
  2. Minulla on tämä kirja kirjastosta varauksessa. Odotan sen tarjoavan minullekin miellyttävän ja samalla terävän lukukokemuksen, Siinan blogi ainakin on mainiota luettavaa. :)

    Ihanaa syksyistä viikonloppua, Krista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinan blogi on kyllä ihastuttava, joten ei ihmekään että kirjakin on ihana. :)

      Ihanaa viikonloppua sinullekin Sara. <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!