Pete Suhonen: Valkoinen joulu

Valkoinen joulu
Pete Suhonen
278 s.
2013
WSOY







Arvostelukappale


Hopsansaa, putosinpa joulutunnelmiin. Arvostelukappaleeksi saamani Pete Suhosen uusimman teoksen Valkoinen joulu voimin. Lähdin lukemaan sitä yhäkin lukujumista kärsivänä, mutta loppua kohti lukeminen kävi helpommaksi, ja astetta mukavammaksikin. Eli kirja auttoi ilmeisesti?

Valkoinen joulu kertoo joulun odotuksesta. Se kertoo siitä viiden henkilön äänellä. Janne on postinkantaja, joka rakastaa Mutterikahvilan Siljaa, jota käy ihastelemassa joka aamu. Silja taas ei Jannesta välitä, hän haikailee samassa kahviossa käyvän ruotsinsuomalaisen Sebastianin perään. Sebastian taas haikailee isoisänsä Kondradin perinnön perään. Ja Kondrad ei halua enempää eikä vähempää kuin elää ikuisesti. Tämän kaiken taustalla häärii Hän, päihteisiin seonnut kirjailija.

En minä osaa sosiaalisia seittejä punoa. Kuinka tekisin feisbuuk-profiilin kun ei ole koneita, eikä kavereita. Naamakin kuin norpalla. Päälle pitäisi tviitata, lähettää alati pieniä päivityksiä pienistä aatoksista ja teoista. Hyvä, että edes viestin pituudella on osoitettu ihmisen paikka. Mistä asioista postimies tviittaisi, kun ei edes tiedä mitä postimies pian jakaa. Kaikki on bittiä putkessa tai taivaalla. Raha, kirjeet, pian jokainen lehtikin. Mutta kokonaista ihmistä, lihaa ja verta, ne eivät biteistä saa kasaan ainakaan hetkeen. 

Henkilöitä kirjassa oli paljon, mutta lanka kaikkien välille löytyi. Mutta kuitenkin jäin jotenkin miettimään tuota Hän kertojaa, en saanut hänestä otetta niin millään tavalla, en oikein lopussakaan. Vaatimaton lukijan mielipiteeni on, että tuo kertoja olisi saanut jäädä vähemmälle, tai kokonaan kirjasta pois. Voi hyvin olla etten ollut tarpeeksi fiiliksissä tajutakseni kertojapersoonan syvintä olemusta. Aina ei voi onnistaa.

Olen ensimmäinen bloggaaja joka Valkoisesta joulusta kirjoittaa. Ehkä syy on siinä että bloggaajat eivät vielä halua sukeltaa joulutunnelmiin, onhan tässä tuohon juhlaan vielä aikaa. Kuitenkin tässä satiirissa joulu jää vähän sivuseikaksi, onhan mukana  tuota haikailua toisten ihmisten (ja rahan) perään.

Valkoinen joulu ei ollut hyväntuulinen. En voi sanoa että se olisi erityisemmin nostanut fiiliksiäni, päinvastoin. Teemat olivat suhteellisen masentavia, ja vaikka humoristisia kohtia oli useita, niin ne eivät silti varsinaisesti saaneet minua hyvälle tuulelle.

Valkoinen joulu ei ole huono. Ei. Siinä on hyviä ajatuksia ja teräviä huomioita, sekä myös hyvää huumoria.  Mutta Hitlerin kylkiluu kolahti minuun silti väkevämmin.

★★★½