Pasi Luhtaniemi: Sokea piste

Sokea piste
Pasi Luhtaniemi
288 s. 
2013
Atena






Arvostelukappale



Tänään on hyvä päivä! Niin hyvä että melkein leijun ilmassa ja joka suhteessa on onnellinen olo. Siispä kirjoitan tästäkin kirjasta ehkä hieman ylistävämmin kuin mitä lukukokemukseni oli itse asiassa.

Samuel kuolee kotitalonsa pihassaan, hän on pudonnut maahan. Mutta miten Samuel on kuollut? Samuelin yhtiökumppani Erik pidätetään murhasta, perusteena että hän hyötyisi siitä eniten, mutta pitääkö sekään paikkaansa? Erikin ollessa pidätettynä tämän vaimo Meri alkaa tehdä itse tutkimuksia Samuelin kuolemasta. Kuka sen takana on? Ja lavastettiinko Erik syylliseksi?

Kirja lähti hyvin liikkeelle, pääsin hyvinkin moderniin uusmediamaailmaan sijoittuvaan trilleriin hyvin käsiksi. Mutta, kuinkas sitten kävikään? Jossain kahdensadaan sivun pakkeilla hyydyin aavistuksen verran. Tämä olisi kuulunut suosikkeihini, jos niille main olisi saanut aavistuksen lisää toimintaa. Loppu meni vähän takellellen, mutta lopun luin taas mielelläni. Eli notkahdus tapahtui loppupuolella.

Lukufiilikseni oli siis hyvä, mahtava, paras. Varsinkin Iisa, joka tahollaan tekee tutkimuksia Samuelin kuolemaan liittyen, oli hahmo josta olisin ehkä halunnut lukea enemmänkin. Hän oli sympaattinen ja mukavan tuntuinen.

Olen samaa mieltä Annamin kanssa siitä, että kun loppu oli käsillä, niin silmät vilistivät riviltä toiselle hirveää vauhtia. En olisi malttanut odottaa saavani tietää miten kirjassa oikein käykään. Annami ei ollut päässyt kirjaan alusta mukaan, minut taas kirja imaisi otteeseensa ihan alkumetreiltä, tai sivuilta, saakka.

Minulle psykologiset trillerit ovat aika vieras käsite. Tämä taisi olla ensimmäisiä lajissaan, ainakin pitkään aikaan. Ehdottomasti vaihtelua perinteisiin dekkareihin, ainakin tämä oli erilainen. Ehkä tulen kokeilemaan tämän lajin edustajia tästä eteenkin päin.

★★★½