maanantai 27. helmikuuta 2017

Cecelia Ahern: Muistojen kerääjä

Muistojen kerääjä
Cecelia Ahern
Suomentanut Terhi Leskinen
366 s. 
2017
Gummerus








Arvostelukappale kustantajalta


Ensimmäinen Cecelia Ahernilta lukemani kirja oli P.S. Rakastan sinua. Rakastuin tuohon kirjaan, sen jälkeen kirjasta tehtyyn elokuvaan ja myöhemmin olen viihtynyt monen Ahernin kirjan parissa hyvin. Ahernin tyyli kirjoittaa viihdettä syvällisesti ja ajatuksella on tehnyt hänestä yhden "luottokirjailijoistani", kirjailijoista joiden kirjojen parissa tiedän viihtyväni hyvin.

Muistojen kerääjässä keskeisenä osana ovat marmorikuulat. Suurimman osan Ahern antaa isän ja tyttären väliselle suhteelle, heidän tarinalleen, mutta on mukana romantiikkaakin. Sabrina muistaa asioita joita muut ovat jo unohtaneet ja hänen isänsä taas on menettänyt aivoinfarktin seurauksena muistinsa. Kun Sabrina käy läpi isänsä tavaroita hän löytää suuren ja arvokkaan marmorikuulakokoelman ja saa selville että marmorikuulat ovat olleet hänen isänsä rakas harrastus. Arvokkaimmat kuulat ovat kuitenkin kadonneet ja Sabrinan etsiessä kuulia hän saa kuulla paljon täysin uusia asioita isästään.

Vaikka P.S. Rakastan sinua onkin varmasti Ahernin tunnetuin romaani on minuun kuitenkin suurimman vaikutuksen tehnyt Tapaaminen Elämän kanssa. Siinä Ahernin syvällinen ja oivaltava ajatuksenkulku pääsee täyteen liekkiinsä ja jo kirjan idea on mahtava. Lisäksi kirjassa on hurmaavalla tavalla läsnä maaginen realismi, lajityyppi joka minua lähes aina miellyttää.

Mutta, palataanpa Muistojen kerääjään. Ahernin uusin suomennos oli toki viihdekirjallisuutta mutta ei kuitenkaan mitään hattarankevyttä hömppää. Kirjan ajatus, isän ja tyttären suhde tarkasteltuna marmorikuulaharrastuksen kautta, on jotain uskomattoman oivaltavaa ja kiinnostavaa. Pääteeman rinnalla toki kulkee myös Sabrinan ja hänen miehensä Aidanin suhde ja sen puiminen ja se tuokin oman ihan mukavan lisänsä romaaniin. Olisin kuitenkin voinut kuvitella Muistojen kerääjän ilmankin Aidanin ja Sabrinan suhteen pohtimista mutta ei Ahern kuitenkaan sen avulla tee Muistojen kerääjästä imelää. Onneksi. Sellaiselle olen hieman allerginen.

Vanhempien, äidin tai isän ja tyttären suhteesta kirjoitetaan jonkin verran ja olen lukenut aiheesta kinnostavia romaaneja. Silti tämä jota kautta Ahern lähtee aihetta purkamaan on ihan uutta että se jo ajatuksena toi hymyn huulille. Ja Muistojen kerääjä ei varsinaisesti pohdi heidän suhdettaan, se enemmänkin kertoo isän ja tyttären tarinan, palaa juurille, kertoo asioita jotka on unohdettu - tarkoituksella tai tarkoituksettomasti.

Muistojen kerääjä onkin myös romaani muistamisesta ja unohtamisesta, salaisuuksista ja niiden paljastumisesta.

Tiedän Cecelia Ahernin romaanien ystäviä olevan paljon ja jos olet pitänyt Ahernin tyylistä aiemmissa romaaneissa voin melkein vannoa että pidät myös Muistojen kerääjästä. Teille jotka ehkä ajattelette Ahernin olevan hattaraa, suosittelen kuitenkin kokeilemaan vaikkapa tätä kirjaa: ihmeellisen syvällistä tarinaa, jota lukiessa kuitenkin hymyilee huomaamattaan useamman kerran.

4 kommenttia:

  1. Aika mielenkiintoinen idea tässä kirjassa! Senhän voisi vaikka lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn Lehti, tässä on tosiaan mahtava idea, nuo marmorikuulat ovat ihana juttu. Kannattaa kokeilla! :)

      Poista
  2. Ahernia olen lukenut monta kirjaa, ja P.S. Rakastan sinua löytyy vielä hyllystä peräti lukemattomana. Ahernin tyyli on hurmaava ja täytyy toki katsastaa tämä uutuuskin ajallaan. :) /Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, Ahernin tyyli on tosiaan hurmaava. Minä en ole pettynyt yhdenkään hänen kirjansa kanssa ja hän on juuri oikeaa luettavaa sellaisiin hetkiin kun kaipaa jotain vähän kevempää. Luulen että pidät tästäkin! <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!