maanantai 11. maaliskuuta 2013

Terhi Rannela: Scarlettin puvussa

Scarlettin puvussa
Terhi Rannela
208 s. 
2011











Tartuin tämän aurinkoisen maanantai päivän kunniaksi Terhi Rannelan tyttökirjaan, Scarlettin puvussa. Olen toki lukenut tämän aiemminkin, joten loppuratkaisu oli tuttu, mutta se ei lukemista (tälläkään kertaa) haitannut.

Viivi Lintunen on luullut olevansa ainoastaan tauolla suhteestaan Aki Virtasen kanssa, kunnes kuulee että tämä on kesän aikana mennyt kihloihin Olivian kanssa. Olivian, jonka Viivi nimeää näkymättömäksi Oliviaksi tämän mitäänsanomattoman ulkonäön mukaan. Akin pitämissä juhlissa Viivi juo itsensä humalaan ja tunnustaa Akille rakkautta. Tämän kuulee Reko, 23-vuotias Harley Davidsonilla ajava poika, joka puhuu Etelä-Pohjanmaan murretta ja jonka pauloihin Viivi lankeaa.

Kirjassa on kaksi vahvaa teemaa. Toinen on Tuulen viemää ja sitä tähdittävä Vivian Leigh. Vivian Leigh on Viivin esikuva, ja kirjassa onkin vahvoja vaikutteita Tuulen viemää elokuvasta. Toinen on vanhojen tanssit, joita Viivi on suunnitellut jo ala-asteelta asti. Miten käy nyt kun Aki, joka oli lupautunut Viivin pariksi jo ylä-asteella, on kadonnut kuvioista?

Myös bloggaaminen on iso osa kirjaa. Viivi pitää tyyliblogia, jonka merkintöjä on kirjassa lukujen välissä. Myös kommentteja on laitettu mukaan, ja nämä tuovat mielestäni mukavaa piristystä kirjaan.

Tykkäsin kirjasta. Tykkään Rannelan tavasta luoda nuoria hahmoja, ja ottaa heidän maailmansa omakseen. Tässä oli kuitenkin aikuisuutta mukana, oli kihlautumista ja Harley Davidsonia, ja se toi mukavaa lisää kirjalle. En tietenkään ole tämänkään kirjan varsinaista kohderyhmää, ehkä tämä olisi purrut vielä paremmin joskus kymmenen vuotta sitten, mutta vieläkin tätä luki mielellään. Ehkä nuo blogin merkinnät toivat vielä lisää sitä piristystä lukukokemukseen. En pystynyt tälläkertaa samaistumaan kehenkään hahmoon, en ole yhtään samanlainen kuin Viivi, en ompele enkä käytä korkoja. Ehkä miinusta toi se, että mielestäni Viivi oli enemmän kuin hitusen turhamainen, ja se kyllä otti välillä hieman päähänkin. Varsinainen prinsessa, mutta sympaattisesti luotu kuitenkin.

***½

4 kommenttia:

  1. Itse tartuin tähän siksi, että tämä oli saanut täystyrmäyksen toiselta bloggarilta. :D Itse pidin blogimerkintöjä suht. ärsyttävinä, mutta pääpiirteittäin ihan ok lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen mieleltäni kuitenkin vähän teini, koska pidin tästä kirjasta kuitenkin aika paljon, ja noista blogimerkinnöistäkin. Välipalana mukava. :)

      Poista
  2. Mua tää kirja ärsytti niin paljon, tällainen Tuulen viemää -fani kun olen. Juuri tuo samankaltaisuus oli niin falskia jotenkin. Rannela olisi itse pystynyt keksimään vielä paremman tarinan kirjaansa ja rakentamaan henkilöhahmonsa alusta pitäen itse, ei jo olemassa olevaa teosta peilaten. Ehkä siksi olinkin tähän niin pettynyt, kun tiesin, että Rannela pystyy parempaankin. Mielestäni tuo "aikuisuus" minkä sanot tuovan kirjaan mukavaa lisää, oli jotenkin tosi teennäistä. Olisi tehty ihan rohkeasti vain nuorten versio ilman mitään rakennelmaviritelmiä aikuisuuteen.

    Tämä kirja on kyllä oikeasti aikamoinen mielipiteiden jakaja ja mun on pakko aina suu vaahdossa päästä tästä selittämään (tai näppäimistö helisten), joten kyllä tämä kirja jonkinlaisen vaikutuksen on tehnyt, kun siitä juttua piisaisi vaikka kuinka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se aina hyvä kirjalle että tekee jonkinlaisen vaikutuksen, vaikka sitten negatiivisen. :) Mun mielestä ainakin pahimpia on ne kirjat joista ei ole mitään sanottavaa, ei positiviista eikä negatiivista, eikä ne jää mieleen millään tavalla.

      Mutta useamman kerran olen tän jo jaksanut kyllä lukea. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!