perjantai 20. syyskuuta 2013

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Kauimpana kuolemasta
Elina Hirvonen
239 s. 
2010
Avain










Lukevat leidit nimen saanut lukupiirimme kokoontuu reilun viikon kuluttua toisen kerran. Silloin lukuvuorossa on Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta kirja, jonka luin nyt, että kirja olisi olisi vielä muistissa, mutta kuitenkin sitä on aikaa sulatella. Ja sulattelemista kirja vaatiikin.

Elina Hirvonen kertoo tarinan Afrikasta, nimeltä mainitsemattomasta maasta. Se kertoo tarinan Estheristä, koko elämänsä Afrikassa eläneestä naisesta, joka on menettänyt tärkeän ihmisen, ja yrittää nyt pitää itseään koossa, koska elämää on pakko jatkaa pienen ihmisen vuoksi.

"Kauimpana kuolemasta? En tiedä. Ei mikään vie kuolemaa pois." Johanna imi alahuultaan. "No joku. Aamulenkki saaristossa. Kun vilja heiluu tuulessa ja jossain haukkuu koira. Tai Financial Times. Koska se on niin, niin tässä maailmassa." Johannan silmät kirkastuvat. "Tuo on hyvä. Tiedätkö mikä minusta olisi?" "No?" "Lentokonelehti" "Mikä?" Lentokonelehti. Kiiltävä lentoyhtiön lehti, joka löytyy lentokoneiden penkkien taskusta ja jossa kerotaan Pariisin parhaista bistroista ja mainostetaan matkakokoisia huulikiiltoja. Lehdet eivät voi olla sellaisia sattumalta. Satojen toisilleen tuntemattomien ihmisten kuljettaminen ilmassa peltisen kuoren sisällä vaatii jotain sellaista. Ihmiset pysyvät koneessa rauhallisina vain, koska lehdet ovat tätä maailmaa, jossa kuolemaa ei ole."

Paul taas, Paul, joka on palannut lapsuudestaan tuttuihin Afrikan maisemiin kuolemaan, hänen kohdallaan kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Paul pelastaa Susanin hengen, ja sen seurauksena kahden kertojan äänet törmäävät toisiinsa...

Blogeissa on kehuttu kirjaa suunnattomasti. Minulta Hirvonen saa täydet pisteet kerronnasta ja Afrikka kuvauksesta, mutta en silti täysin päässyt kirjaan sisälle. Se oli vaikea, ahdistavakin, ja lukeminen kävi hitaasti vaikka sivuja ei ollutkaan paljon. Välillä tällaisiakin kirjoja täytyy lukea, mutta nyt ei minun kohdallani ollut oikea hetki siihen.

Niin, kuten mainitsin, Elina Hirvosen tapa kirjoittaa. Se on lumoavaa, kerrassaan lumoavaa. Minulla on tapana lukea loppuun asti kaikki saamani arvostelukappaleet, sekä lukupiirikirjat, mutta olisin Kauimpana kuolemastakin lukenut loppuun asti vain eläytyäkseni Hirvosen upeaan tekstiin ja tapaan kuvailla Afrikkaa ja kirjan tapahtumia.

Oliko kirja sittenkin hieman liian raaka minulle, kun siitä niin ahdistuin? Voi olla. Useat kirjat eivät sitä ole, mutta silloin kun kirjassa vallan saavat näinkin raa'at asiat, nuorten tyttöjen raiskaukset ja muut, niin se alkaa tuntua pahalta. Vaikka Hirvosen kaunis kerronta sitä pehmensikin.

★★★

2 kommenttia:

  1. Olemmepa lukeneet kirjan samoihin aikoihin :) Olen ihan samaa mieltä, kerronta ja kuvaus oli hienoa, mutta silti jäin kaipaamaan jotain, sellaista selkeyttä ja keskittymistä enemmän Estheriin ja Pauliin. Hieno kirja kuitenkin ja sai kiinnostumaan niin Hirvosen Että hän muistaisi saman -kirjasta kuin Afrikasta ja sinne sijoittuvasta kirjallisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika jännää että luimme samaan aikaan. :) Kerronta oli kyllä hienoa, minäkin innostuin Hirvosesta ja tajusin että minulla on Että hän muistaisi saman kirjahyllyssäni. Ihanaa! Afrikka on kiinnostava, me luemme lukupiirissä Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta ja se on ihanaa. <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!