perjantai 3. heinäkuuta 2015

Enni Mustonen: Nimettömät

Nimettömät
Enni Mustonen
253 s. 
2004 
Otava









Lainattu kirjastosta


Matkani Enni Mustosen seurassa alkoi Paimentytöstä, johon ihastuin kovasti. Ei mennytkään kauaa, kun olin lukenut jo tähän mennessä ilmestyneet kirjat Syrjästäkatsojan tarinoita sarjasta, ja janosin lisää. Pyysin suosituksia Mustoselta bloggauksessani, ja sain useammankin vinkin Järjen ja tunteen tarinoista, jonka Nimettömät aloittaa.

Järjen ja tunteen tarinoita sarja kertoo kahdesta nuoresta naisesta, jotka kohtalon oikkujen johdattamina saapuvat Helsinkiin, samaan talouteen, 1890-luvulla. Hilma saapuu Augusta Ahlstedin huusholliin piiaksi, ja pappissuvun tytär Anna Sofia taas muuttaa Helsinkiin tätinsä luokse tullessaan kaupunkiin opiskelemaan. Augusta Ahlstedin taloudessa eläminen ei ole yksinkertaista, sillä neidin vaatimukset ovat korkealla. Miten käy näiden nuorten naisten, kun vastassa on koitoksia elämän ja rakkauden tiellä?

Luin ennen Järjen ja tunteen tarinoiden aloittamista Mustosen yksittäisen romaanin, Morsiuskesä. Se oli ihan hyvä kirja, muttei se silti saanut minua innostumaan sillä tavalla, kuin Syrjästäkatsojan tarinoita-sarja sai. Mutta sitten, kun pääsin sisälle Nimettömiin. <3 Ai ai!

Mielestäni Mustonen on parhaimmillaan historiallisessa viihteessä, jossa näkyy selkeästi hänen tietämyksensä historiasta ja siitä miten ennen oltiin ja elettiin. Nimettömät sijoittuu samoihin aikoihin mistä Syrjästäkatsojan tarinoitakin lähti liikkeelle, joten elettiin jo minulle hieman kirjoista tuttua aikaa.

Ja miten on taas kerran Mustonen ihanat hahmot kirjaansa luonut! Hilma on hieman omapäinen, eikä liikoja kumartele edes ylempiään. Hänellä on kuitenkin sydän paikallaan ja tunteita löytyy - mutta tältä nuorelta naiselta kyllä löytyy myös asennetta. Anna Sofia taas on todella herkkä ja hän olikin se kumpi näistä nuorista naisista tuli minulle läheisemmäksi. Anna Sofian halu oppia ja opiskella on hurmaava, ja naisen opiskeluhan ei tuohon aikaan ollut mikään yksiselitteinen juttu.

Koska Syrjästäkatsojan tarinat kertoo suunnilleen samasta ajasta kuin Järjen ja tunteen tarinoitakin, en voinut olla koko ajan hieman vertaamatta näitä kahta sarjaa. Vertailu ei kuitenkaan kääntynyt kummankaan haitaksi, vaan voin täydestä sydämestäni sanoa että pidän kummastakin. Nimettömät oli todella hieno aloitus sarjalle, ja mietin, miten pitkään maltankaan odottaa että pääsen seuraavan osan kimppuun...

Enni Mustonen on taitava viihdekirjoittaja, joka on vienyt minut ihan huomaamattani myös historiallisen kirjallisuuden tielle. En tiedä onko tuolta tieltä kääntymistä, mutta ainakin Mustosen annan minua 1800- ja 1900- lukujen vaihteeseen johdattaa vielä monen kirjan verran.

8 kommenttia:

  1. Sain juuri luettua Emännöitsijän tuon ja muut edellisetkin sarjat olen lukenut, jotkut useaan kertaan. Loistava kertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, Mustonen on kyllä loistava kertoja. <3 Voin itsekin kuvitella lukevani hänen kirjojaan useamman kerran.

      Poista
  2. Sinulle on kirjahaaste blogissani, jos ehdit ja innostut :)

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut vielä mitään näistä uudemmista sarjoista (Järjen ja tunteen tarinoita, Pohjatuulen tarinoita tai Syrjästäkatsojan tarinoita), mutta luin ennen blogiaikoja viisiosaisen Koskivuori-sarjan, ja tykkäsin siitä ihan hulluna. Suosittelen siis sitäkin sinulle. Mustonen osaa kyllä kirjoittaa, ja hänen kuvaamanaan historia todella herää eloon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara vinkistä! Mustonen on niin koukuttava, että Järjen ja tunteen tarinoita on luettu ennen kuin huomankaan, niin sen jälkeen voisin ottaa Koskivuori-sarjan lukuun. :)

      Poista
  4. Mulla tuo Morsiuskesä oli ensimmäinen kirja Mustoselta minkä luin. Nyt oonkin sitten lukenut muuta Mustosen tuotantoa ihan ahmimistahtiin. Välillä kirja per/päivä, kun ei malta lopettaa illalla lukemista. :) Tätä sarjaa en tosin oo vielä aloittanut, eipä sitä kyllä paljoa kirjaston hyllyillä oo näkynytkään. Nyt luvun alla on Verenpisara ikkunalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kata, Mustonen on kyllä niin ahmittava kirjailija että huhhuh! :) Lisäksi on kiva, että hänen tekstinsä on aika nopea- ja helppolukuista, joten kirjan pariin on ihana antautua. Kun saat tämän sarjan käsiisi, on taas ahmimista tiedossa! :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!