lauantai 25. helmikuuta 2017

Eve Hietamies: Hammaskeiju

Hammaskeiju
Eve Hietamies
415 s. 
2017
Otava









Arvostelukappale kustantajalta


"Voi hyvänen aika miten hyvä kirja tämä oli!" Huudahdin hetki sitten kun suljin Hammaskeijun kannet. Kyllä, tämä Pasasten tarinan päättävä kirja oli kaikkea mitä toivoin. Ja vielä vähän enemmän.

Suomesta löytyy paljon meitä jotka ovat eläneet Pasasten, Antin ja Paavon tarinan mukana vahvasti. Joka solullaan ja sydämellään. Yösyöttö ja Tarhapäivä saivat minut rakastumaan tähän parivaljakkoon - ja rakastumaan Eve Hietamieheen. Kuten Annika blogissaan osuvasti kirjoittaa "Jotenkin Eve on onnistunut loihtimaan nämä fiktiiviset hahmot niin eläviksi, että heistä alkoi olla jo huolissaan. Miten siellä pärjätään?". Niinpä! Minäkin odotin palavasti Antin ja Paavon tarinan jatkoa, mietin useampaan kertaan miten tämä parivaljakko pärjää. Ja nyt, Hammaskeiju oli käsissäni. Ihanaa!

Hammaskeijussa Antin tilanne ei ole helppo. Paavo aloittaa ensimmäisen luokan ja Antti käy töissä. Yhtäkkiä pitäisi huolehtia miten poika pärjää lyhyen koulupäivän jälkeen ja miten hän selviää lukuisista arkipäivän asioista. Samalla Antin pitäisi huolehtia omasta jaksamisestaan, omasta arjestaan joka lopulta tuntuu kaatuvan päälle. Ja sitten vielä on Enni. Enni joka on jo kauan ollut iso osa Antin elämää, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Voisiko Ennistä ja Tertusta tulla oikeasti pala Antin ja Paavon arkea - vai onko se vain unelmaa?

Hammaskeiju jatkaa samalla tyylillä kuin Yösyöttö ja Tarhapäivä, se itkettää ja naurattaa. Silti tuntuu että tämä Antin ja Paavon tarinan päättävä kirja on kuitenkin vielä enemmän kuin trilogian kaksi muuta osaa - se on vielä enemmän elämää. Sillä elämäähän Eve Hietamies näissä kirjoissa kuvaa, iloineen ja suruineen, nauruineen ja kyynelineen.

Hietamies vei minut maailmaan jota en tunne. Nimittäin vanhemmuuden maailmaan. Vaikka minulla ei olekaan lapsia (eikä sen paremmin parisuhdettakaan), pystyn näin ulkopuolisen silmin sanomaan että Eve Hietamies kuvaa vanhemmuutta, yksinhuoltajan arkea, tavattoman aidosti. Tapa jolla hän sukeltaa Antin nahkoihin on tavattoman hieno ja se miten hän kuvaa pieniä yksityiskohtia vanhemmuudessa - se koskettaa. Juuri nuo yksityiskohdat tekevät Hammaskeijusta niin elämänmakuisen kirjan.

Kun mietin mitä Hammaskeijusta kirjoittaisin, mietin voinko sanoa tätä kevyeksi kirjaksi? Tavallaan voin, tavallaan en. Omalla tavallaan Hammaskeiju viihdyttää, se varmasti saa melkein jokaisen lukijansa nauramaan ja nauttimaan lukemisesta mutta se on paljon muutakin kuin kepeyttä. Se on väkevää kuvausta arjesta, vanhemmuudesta, välittämisestä ja parisuhteesta - se on jotain sellaista joka toi ainakin minun silmäkulmaani kyyneleen useampaan kertaan.

Kiitos Antti ja Paavo, kun tulitte elämääni, kiitos että sain nauraa ja liikuttua kanssanne. Kiitos Eve Hietamies että kirjoitat, kiitos sykähdyttävästä, ihmisläheisestä ja elämänmakuisesta trilogiasta - nautin jokaisesta osasta. Hammaskeijua täydellisempää päätöstä en olisi voinut toivoa.

10 kommenttia:

  1. En tiennytkään että tämä jatko-osa on ilmestynyt. Kiitos vinkistä! Pitääpäs hankkia heti 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mjohanna, kannattaa hankkia! Minulle tämä oli trilogian paras kirja <3

      Poista
  2. Mun pitää saada tämä :). Vertaistukea since 2010 tai jotain :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, ymmärrän todella hyvin tuon vertaistuen. Mutta kyllä tämä uppoaa tällaisellekin joka ei vertaistukea tarvitse. Tykkäät varmasti <3

      Poista
  3. Kuuntelen tätä Antti Virmavirran lukemana äänikirjana. Ihan sairaan hyvä! Ikävöin Pasasen miehiä jo nyt ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko oli tulla kertomaan, että nyt sain kirjan loppuun. Tarkoitus oli säännöstellä, mutta en malttanut. Ihan älyttömän hyvä!!

      Poista
    2. Amma, oi Antti Virmavirta! Varmasti mahtava lukija Hammaskeijulle <3 Ymmärrän tosi hyvin ettet malttanut säännöstellä, tämä oli vaan niin hyvä. Pasasen miehet, voi että he vaan ovat ihania. <3

      Poista
    3. Voi, harmi kun Otavan äänikirjoja ei ole Bookbeatissa, jota käytän! Odotan tätä kirjana kirjastosta, mutta voisin kuvitella, että Hietamiehen kerronta heräisi eloon myös äänikirjamuodossa.

      Poista
  4. Ai että, tätä on kyllä odotettu! En malta oottaa, että pääsen lukemaan! Yösyöttö oli mun suosikki tähän mennessä, saa nähdä meneekö nyt uusiksi tämän myötä :)

    VastaaPoista
  5. Kaikki kolme kirjaa luettuani kaipaan jo Pasasen perheen miehiä. Eikö tarina voisi jatkua vielä?

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!