lauantai 2. maaliskuuta 2013

Salla Simukka: Jäljellä

Jäljellä
Salla Simukka
221 s. 
2012











Nuortenkirja viikko jatkuu ja jatkuu. Nyt luvussa oli Salla Simukan Jäljellä, dystopia kirja josta siis on myös tehty jatko-osa, Toisaalla, joka myös odottaa minua kirjastopinossa. Olen lukenut nämä molemmat kirjat, mutta tuntui jotenkin tärkeältä ottaa nämä mukaan nuortenkirja viikolle, onhan Salla Simukka kuitenkin yksi lempikirjailijoistani, ja nuortenkirjailijoista puhuttaessa hän menee ehkäpä kärkeen. Kovia kilpailijoita toki on.

Jäljellä kertoo 15-vuotiaasta Emmistä, joka on luokiteltu koulussa Potentiaaliksi, hän ei siis tiedä mihin sijoittuisi ja mikä hänestä tulisi isona. Häntä ei varsinaisesti kiusata koulussa, mutta tuntuu että Emmi on kaikille näkymätön, jopa perheelleen. Siksi hän päättää karata kotoa, ihan jo sen vuoksi että perhe huomaisi hänen olemassa olonsa kunnolla. Emmi karkaa pieneen leikkimökkiin, ja kun hän herää seuraavana aamuna, hän huomaa että maailma on tyhjä. Missään ei ole ketään? Mitä tämä merkitsee, onko tapahtunut jokin luonnonmullistus ja kaikki ihmiset on viety pois? Miksi Emmi ei ole herännyt siihen?

Hän odotti kolmen päivän ajan, että jotain tapahtuisi. Hän odotti, että häntä tultaisiin hakemaan. Hän odotti, että ihmiset palaisivat takaisin koteihinsa. Hän odotti, että katastrofi iskisi. Hän odotti, että televisio, radio, netti tai kännykkä alkaisi toimia. Kun satoi, hän kävi sateen jälkeen kirjoittamassa avunpyyntönsä uudelleen katuun. Hän nukkui ja söi, söi ja nukkui. hän luki vanhaa satukirjaansa, kunnes osasi suurimman osan saduista ulkoa. Hän käänteli kirjan kellastuneita sivuja varovasti, peläten koko ajan niiden hapertuvan käsiin. Hän ei halunnut lukea tai nähdä mitään liian ahdistavaa. Hän halusi sulkeutua täysin maailmalta, kun maailmassa ei kerran ollut enää ketään.

Emmi löytää Onervan, joka on luullut myös olevansa yksin maailmassa. He tapaavat myös Atron, ja päättävät kolmisin lähteä Helsinkiin katsomaan löytyisikö sieltä vihjeitä siihen mitä on tapahtunut. Emmi alkaa matkan alkaessa saada omituisia viestejä, jotka ovat lauseita eri saduista. Kuka Emmille yrittää viestittää, ja miksi nämä lauseet katoavat heti lukemisen jälkeen? Helsingissä kolmikko löytää Suomenlinnan yhteisön, joka koostuu pelkästään nuorista. Mutta pystyvätkö he alistumaan yhteisön säännöille?

Oli erilaista lukea Jäljellä, kun oli lukenut paljon asioita selittävän kirjan Toisaalla. Nyt kirja jotenkin antoi paljon enemmän kun osasi ajatella asioita eri tavalla. Simukka on onnistunut saamaan kirjaansa myös pienen määrän romantiikkaa, joka omasta mielestäni ainakin piristää kirjaa mukavasti. Myös dystooppinen kerronta on vetävää.

Henkilöistä eniten pidin Onervasta, hän oli samaistuttava ja räväkkä. Jotenkin kyllä samaistuin myös Emmiin, siihen että hän on Potentiaali eikä tiedä mikä hänestä tulee isona. Ihana kirja, että minä pidänkin Simukasta niin paljon. <3

*****

2 kommenttia:

  1. Minä en hirveästi ihastunut tähän kirjaan. Toista osaakaan en ole sen takia vielä edes miettinyt lainaavani kirjastosta, ehkä joskus sitten. Vaikka taitaahan sen toisen osan lukeminen aika paljon selventää ensimmäistä osaa, mutta... Minua Simukka ei saanut tällä kirjalla vakuutettua. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi kaikesta tykätä, se on julma totuus. :) Mutta se on totta, toisen osan lukeminen selventää kyllä paljon tätä ensimmäistä osaa, siksi juuri tämän lukeminen toisen kerran oli valaisevaa.

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!