torstai 7. maaliskuuta 2013

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Punainen kuin veri
Salla Simukka
265 s. 
2013






"Olipa kerran tyttö, 
joka oppi pelkäämään."




Sain sopivasti nuortenkirja viikolleni kirjastoautolta varauksessa jo jonkin aikaa olleen Salla Simukan tuoreimman nuortenkirjan, Punainen kuin veri. Se on kirja, jota ollaan blogeissa paljon luettu, joten idea saattaa olla monille tuttu. Punainen kuin veri aloittaa siis Lumikki Anderssonista kertovan trilleri trilogian, jonka toinen osa, Valkea kuin lumi, ilmestyy käsittääkseni syksyllä.

Punainen kuin veri on jo ulkonäöltään kaunis kirja, ihastelin sitä heti kun käteeni sain. Sen kannen on suunnitellut Laura Lyytinen, ja kansikin on todella kaunis. Lisäksi kirjan sivujen ulkoreunat ovat ihanasti veren punaiset. Todellista taidetta!

Kirjan päähenkilö on siis 17-vuotias Lumikki Anderssen, joka opiskelee ilmaisutaito lukiossa Tampereella. Hän on hakenut sinne siitä syystä, että pääsisi muuttamaan omilleen, pois vanhempiensa luota. Lumikki on yksin, mutta ei koe itseään yksinäiseksi. Hän tahtoo olla näkymätön. Kuitenkin kun hän eräänä päivänä löytää koulun pimiöstä viidensadan euron seteleitä kuivumasta, niin hän ajautuu mukaan kuvioon jonka myötä tutustuu Elisaan, Kasperiin ja Tuukkaan. Nuoret alkavat keskenään selvittää mitä noiden rahojen (30 000 euron) taakse kätkeytyy ja miten ne ovat päätyneet juuri Elisan pihalle.

Seteli valoa vasten. Vesileima oli, samoin valoa vasten täydentyvä kuvio. Myös turvalanka ja hologrammi olivat paikoillaan. Jos setelit eivät olleet aitoja, ne olivat erittäin hyvin tehtyjä väärennyksiä. Vedostusaltaiden neste oli rusehtavaa. Lumikki kokeili sitä sormellaan. Vettä. Hän katsoi pimiön lattiaa, jossa näkyi punaruskeita tahroja. Hän katsoi setelin kulmaa, jossa oli samaa punaruskeaa. Samassa hän tiesi, mikä häivähti pimiössä häiritsevänä. Vanhan veren haju.
Kirja on sopiva sekoitus trilleriä/jännityskirjallisuutta sekä nuortenkirjaa. Ihmissuhdedraamaa Lumikin menneisyydestä on hieman saatu mukaan, ehkä siihen tulee lisää valotusta seuraavissa osissa. Myös Elisan ja Lumikin orastava ystävyys voisi kenties näkyä myös tulevissa osissa, en tiedä. Jännityksellä jään odottamaan.

Tämä on erilaista Simukkaa. En ole montaa kertaa lukenut nuorille suunnattuja trillereitä (tosin kyllä tätä aikuisetkin varmasti mielellään lukevat), ja pidin tästä kovasti. Kirja veti mukaansa heti, enkä meinannut malttaa lopettaa. Varsinkin kun päästiin kirjan loppuosan todelliseen "toimintaan", niin en malttanut laskea kirjaa käsistäni. Onneksi ei tarvinnutkaan, kun ei ollut menoa mihinkään. Luin jännityksellä, jännitin että selviääkö Lumikki elossa, vaikka se nyt oli tietenkin tiedossa jo etukäteen kun kirjasarjan aloitusosa on kyseessä.  Todella piristävä vaihtelu nuortenkirjoihin, hyvä Salla Simukka!


*****

6 kommenttia:

  1. Punainen kuin veri odottaa tuossa pöydän kulmalla. Salla Simukka on taitava kirjoittaja. Olisi kiintoisaa tietää mistä hän ammentaa nämä tarinat.
    Terveisin Unna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla sitten mitä olit mieltä tästä kirjasta. Salla Simukka kirjoittaal tosiaan monenlaisista aiheista, kun miettii myös Jäljellä ja Toisaalla kirjoja... ja kirjoittaa kyllä taitavasti, se on huomattu.

      Poista
  2. Olipas hauskaa, että meillä on samaan aikaan nuortenkirjaviikko meneillään! Jossakin vaiheessa alkuvuotta joku muukin taisi lukea nuortenkirjoja teema-ajatksella ja idea jäi silloin muhimaan.

    Tämä kirja imaisi aivan mukaansa. Minulla tämä on tulossa vielä tämän viikon aikana :)

    Ensivisiittiterveisin,

    Valkoinen kirahvi, Opuscolosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa tosiaan hauskaa, satuin huomaamaan asian tuolta kotimaiset lasten ja nuortenkirjat facebook sivun kautta. Tuossa odottaa vino pino, nyt on luvussa taas Simukkaa, tälläkertaa Toisaalla-kirja.

      Mukava kun kävit. :)

      Poista
    2. Minunkin pitää Simukan tuotantoon tutustua lisää. Vetävästi kirjoitettua tekstiä. Kiinnostavaa oli myös kuulla, että tämä oli mielestäsi hyvin toisenlaista kuin kirjailijan muu tuotanto.

      Poista
    3. Juu, oli erilaista tosiaan kuin muu Simukka. Suosittelen lämpimästi esimerkiksi Viimeiset kirjaa, ja tietenkin Jäljellä ja Toisaalla ovat myös hyviä. Ihanaa Moona & Tapio sarjaa unohtamatta. <3

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!