sunnuntai 11. elokuuta 2013

Mons Kallentoft: Kevätkuolema

Mons Kallentoft
Kevätkuolema
Suomentaneet Arja Gonthoni ja Juha Saikkonen
475 s. 
2013
WSOY









Lukujumi vaivaa! Yritin ja yritin, aloitin kolmea ellen neljääkin kirjaa mutta mikään ei ottanut luonnistuakseen. Niinpä päätin totella äidin neuvoa (äiti on aina oikeassa) ja kokeilla dekkaria,  Mons Kallentoftin Kevätkuolemaa, jonka sain ihanalta Annika ystävältäni eilen kun kohtasimme ensimmäistä kertaa. Oli muuten mukavaa, kiitos Annika. <3

Eräänä keväisenä päivänä Linköpingin pikkukaupungissa räjähtää pommi. Pommin räjähtäessä saavat surmansa kuusivuotiaat kaksostytöt, sekä myöhemmin menehtyy myös kaksosten äiti. Etsivä Malin Fors saa tiedon, että tekijä olisi antikapitalistinen ryhmittymä, mutta onko sittenkään niin? Vai onko taustalla jotain henkilökohtaista menehtynyttä perhettä kohtaan?

Mitä on tapahtunut? Mikä pahuus on noussut esiin lumen kätköistä? Onko kinosten alla piileskellyt toinen maailma kuin tämä tavallinen, maailma, joka on kokenut mutaation kylmyydessä, ja onko se, mitä olemme pitäneet kevään kauneutena, harvinaisten värien ja tuoksujen kerrostumissa lymynnyttä uudenlaista pahuutta?

Valitettavasti täytyy todeta ettei Kevätkuolema lukujumiani täysin poistanut. Luin kyllä innokkaammin kuin kesken jääneitä kirjoja (jotka tulen kyllä lukemaan kokonaan myöhemmin), ja tämän surusävyisen dekkarin tapahtumat ottivat minut omakseen varsinkin loppupuolella kirjaa.

Kevätkuoleman teki raskaaksi se, että siinä käsiteltiin lapsien murhaa. Se on mielestäni rikoksista suurin, silloin elämä on vasta alussaan ja se lopetetaan. Ja kerrottakoon sen verran että syy näihin murhiin oli niin väärä! Tottakai se aina on, mutta erityisen alhainen se oli tässä kirjassa. Miten kirjailija onkaan keksinyt tällaisen juonen? Dekkarikirjailijoilta vaaditaan kyllä tietyllä tapaa (hyvällä tavalla) kieroutunutta mieltä. 

Tiedättekö mikä tässä kirjassa oli ihanaa? Juuri tuo tumma, surusävyisyys, ja etenkin kappaleet jotka oli kirjoitettu kuolleiden kaksosten äänellä. Se oli kauneutta, liikutuin!

Kevätkuolemissa oli tummasävyisyyden ja surun lisäksi myös hyvältä dekkarilta kaipaamaani toiminnallisuutta, vaikka toki pidän myös psykologisemmasta jännityksestä.

Kevätkuolema on neljäs osa Malin Fors-sarjaa. Kiitokset sarjaan tutustuttamisesta Annikalle, tulen varmasti lukemaan Kallentoftia enemmänkin!

+ + + +

4 kommenttia:

  1. TÄH?! Sä luit jo tämän :D Olet kyllä ihan uskomaton ♥♥♥♥ Ja oli hauskaa nähdä, hih, huomasitko, laitoin sen yhden kuvan blogiini...

    Kallentoft on mun henk. koht. ihastukseni, fiksu ja komea mies!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä meni ahmimalla lukujumista huolimatta kun oli niin jännä. :D Nyt Lehtisen nuortenkirja on poistanut lukujumin täysin, jipii. Täytyy käydä tsekkaamassa sun blogi, en ole muistanut käydä. :)

      Poista
  2. Tää oli todella vangitseva lukukokemus, taitava kirjoittaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin huomaamatta ihan päivässä kun oli niin jännittävä. :)

      Poista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!