Nuortenkirjaviikko: Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson
Suomentanut Laila Järvinen ja Päivi Kivelä
144 s. 
1955
WSOY









Starttasin nuortenkirjaviikkoni oikeastaan lastenkirjalla, mutten tosiaan viitsinyt eritellä tätä LaNu viikoksi, joten joustetaan pikkuisen ja lasketana muumitkin nuortenkirjaksi tälläkertaa.

Muumiperhe on juuri muuttanut Muumilaaksoon, kun muumitaloon ilmestyy Piisamirotta. Pessimistinen Piisamirotta ennustaa maailmanloppua ja kertoo avaruudesta, joka on mustaakin mustempi. Nipsu ja Muumipeikko huolestuvat, ja lähtevät retkelle kohti tähtitornia, jotta saisivat tietää lisää pyrstötähdestä. Heidän mukaansa tarttuu matkalla monia tuttuja hahmoja...

Olen nähnyt Muumipeikon ja pyrstötähden elokuvana monta kertaa. Se on ihana elokuvanakin, mutta vielä paljon enemmän sain siitä irti kirjana. Tiedättekö mikä tuli mieleeni tästä kirjasta? Että se on on the road-romaani. Omalla, hassulla tavallaan. Tietenkin se on myös seikkailukirja, mutta matkallahan Muumipeikko ja kumppanit koko kirjan ajan ovat.

Minulla on vielä lukematta Muumit ja suurituhotulva-kirja, joka siis starttaa tämän kirjasarjan. Sen olen lukenut joskus pienenä, mutta en moneen moneen vuoteen. Mutta tämän varsinaisen sarjan, josta on se iso pakettikin olemassa, käsittääkseni aloittaa Muumipeikko ja pyrstötähti, ja se onkin varsin toimiva aloitus. Ihanalla tavalla Niiskut (jotka kirjassa vaihtavat väriä!), Nuuskamuikkunen ja Hemuli tulevat tutuiksi.

Siltikään tämä kirja ei muumikirjojen ykköseksi, eikä vielä kakkoseksikaan yllä. Jotenkin olen pitänyt eniten Taikurin hatusta, Muumipapan urotöistä, puhumattakaan ihanasta ja syvällisestä Muumipappa ja meri-kirjasta.

★★★

P.S. Huomasitteko kuinka viimeinkin keksin kuinka saan tähdet blogiini?