Olli Lehtinen
291 s.
2009
Teos
Sokea etsivä oli täysin satunnais otos kirjastoautolta tässä kesällä, ja satunnais otos se oli myös kirjastopinosta eilen. Ainakin se oli erilainen dekkari!
Jere herää eräänä aamuna kisahallin putkasta. Se ei ole ensimmäinen kerta, eikä ehkä viimeinenkään, juhliminen on taas kerran mennyt yli. Kaikki tuntuu kuitenkin erilaiselta kun hän menee kotiin - tyttöystävä Peikkonainen on kadonnut, ja kadoksissa tuntuu olevan myös Jeren äiti. Jere saa kuulla lakanoidensa olevan veressä - niin, kuulla, koska hän on sokea. Tämä vaikeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä...
Sokeat sanoo näköjään tai nähdään, vaikka ne ei näe mitään. Jotkut morjestavat sanomalla katsellaan. Ja jotkut on niin jäässä, että eivät sano mitään. Jere Kivalo ei ole. Ainakaan omasta mielestään.
Yritin googletella, ja tästä Olli Lehtisen esikoisteoksesta ei ole kirjoitettu blogeissa muualla kuin Kirjavinkeissä. Minä valitsin tämän kirjastosta ihan pelkästään takakannen perusteella, tuntui jännältä idealta lukea dekkari joka kertoo sokeasta miehestä.
Suoraan sanoen, en oikein pitänyt kirjan puhekielisyydestä. Myös "Tapu tapu, hamu hamu"-sanonnat etsimistä kuvaillessa lievästi sanottuna ärsyttivät. Mutta luin kuitenkin kirjan loppuun, ja hieman sekavan oloisesta lopusta huolimatta pidin siitä kohtalaisen paljon.
Minulle ei nimittäin ihan täysin selvinnyt mitä Peikkonaiselle oikeasti oli tapahtunut, mihin tämä katosi ja mistä tuo kaikki veri oli tullut. En tiedä menikö minulta ohi jotain tärkeää - vai eikö asiaa kerrottu tarpeeksi tarkkaan.
Juoni oli kuitenkin piristävän erilainen dekkarille. Oli mielenkiintoista lukea dekkaria jossa on pääosassa sokea, ja joka on kirjoitettu vielä todenmukaisesti, onhan kirjailija itsekin sokea. Perinteinen dekkari se ei myöskään juoneltaan ole - mukana on niin paljon muitakin elementtejä kuten ihmissuhdesotkuja ja hippunen rakkautta.
Erilaista dekkaria etsiville,
No onpahan sattuma - minulla on nimittäin tämä kirja hyllyssäni (luonnollisesti vieläkin lukematta) ja voisinpa ottaan sen lukuun sinun imussasi pikapuolin. Olen aloitellut kirjaa joskus, mutta muistaakseni häiriinnyin heti alussa juuri puhekielisyyteen. Asetelmahan kirjassa ainakin on mitä kiintoisin. Olipa mukavaa, kun luit ja bloggasit tästä!
VastaaPoistaOnpa sattuma! Lue ihmeessä ja kerro mitä olit mieltä. Minäkin häiriinnyin puhekielisyydestä, mutta tarina on kyllä sinällään toimiva. :)
Poista