Tuomas Kyrö
379 s.
2009
WSOY
Minulla on ollut kirjastosta lainassa jo kerran aiemminkin Tuomas Kyrön 700 grammaa, mutten uskaltanut siihen aiheen takia tarttua. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, onhan Kyrö yksi lempikirjailijoistani.
Kirjan juoni koostuu pituushyppäämisestä. Siitä, että Ilmari Kivi päättää että hänen on hypättävä kahdeksan metriä pituutta. Mukana on myös tarinaa rakkaudesta ja suomalaisesta sielunmaisemasta, erään korkeamman henkilön, valmentajan, kertojana. Valmentaja päättää saada Ilmari Kiven hyppäämään tuon määrän, hän tahtoo Kivestä tähden. Mutta onnistuuko siinä?
Niin. Lähtökohtana on siis se ettei minua urheilu pahemmin kiinnosta. Ainoa urheilu mitä seuraan tv:stä on jääkiekon MM-kisat, ja niitäkin tuli viime keväänä katsottua vähänlaisesti. Yleisurheilun MM-kisoja en katsonut juurikaan, mitä nyt vilkuilin silloin kun telkkari oli auki.
Pidän suuresti Tuomas Kyröstä, mutta tämä kirja ei aiheeltaan siis ollut sydäntäni lähellä. Päätin kuitenkin kaikesta huolimatta yrittää tämän kirjan kanssa, toivoin että mielipiteeni muuttuisi ratkaisevasti. Mutta ei se muuttunut.
Mukana on hyvässä määrin suomalaista raskasta, alakuloista sielunmaisemaa, ja perhesuhteita jotka tuovat kirjaan oman lisänsä. Kuitenkin mukana on niin paljon urheilua, etten niellyt tätä kokonaisena. Puistelen täällä päätäni itselleni, sillä olisin niin kovasti tahtonut pitää tästäkin Tuomas Kyrön kirjasta!
Oliko kirjassa huumoria? Minä en löytänyt sitä. Ikävä kyllä. Olin toivonut Mielensäpahoittajat, Miniän, Kerjäläisen ja jäniksen sekä Nahkatakin luettuani että mukana olisi reilumpikin annos huumoria, mutta minä en sitä tavoittanut. Kertokaa jos joku se on löytänyt.
Minä en menettänyt silti uskoani Tuomas Kyröön, ja odotan innolla että saan kirjailijan syksyn uutuuskirjan, Kunkun, käsiini.
Kuulostaa jotenkin Maaninkavaaramaiselta, laji vain on eri. Pitänee tuputtaa tämä ensin miehelle luettavaksi ja uskoa hänen sanaansa. Kyrö kyllä kirjoittaa hyvin ja Kerjäläisen ja jäniksen aion nyt syksyllä lukea.
VastaaPoistaJoo, mulle tuli ihan Maaninkavaara mieleen! Kerjäläinen ja jänis on ihana, sen aion kyllä lukea uudestaankin. <3
PoistaMinä heti mietin, miksi kirjan nimi on 700 grammaa, mihin se liittyy? Itse tykkään seurata joitakin urheilulajeja mm. pyöräilyä ja tuli noita yleisurheilujakin katseltua. En kyllä tiedä kiinnostaisiko minua lukea kirjaa jostain yhdestä urheilulajista.
VastaaPoistaAi niin, piti mainita tekstissä mutten tietenkään muistanut. Se liittyy siihen, että Ilmarin poika Raineri syntyi 700 gramman painoisena. Minua ei yleisurheilu sytytä hirveästi, puolella silmällä joskus katson. Mutta vaikka lätkää seuraankin, niin en kyllä siitäkään haluaisi kirjaa lukea. :)
Poista