perjantai 5. elokuuta 2016

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Häräntappoase
Anna-Leena Härkönen
316
1984
Suuri suomalainen kirjakerho









Ostettu 



Tämän kesän projektinani ovat olleet klassikkokirjat. Kirjat, jotka ovat jättäneet jonkinlaisen merkin ihmisten mieliin. Nyt, elokuussa olen lukenut Täällä Pohjantähden alla, Sonja O. kävi täällä sekä Häräntappoaseen. Olen myös aloittanut Douglas Adamsin Linnunrataa, mutta todennut ettei se ole todellakaan kirja minua varten. Olen niin innostunut tästä omasta klassikkohaasteestani, että aion ehdottomasti jatkaa tätä kesän jälkeenkin - niin paljon hienoja kirjoja on lukematta.

Häräntappoase oli itse asiassa hieman tuttu minulle jo etukäteen. Olen lukenut Jukka-Pekka Palviaisen nuortenkirjan Joku vieraileva tähti, joka kertoo nuorista jotka esittävät Häräntappoaseen näytelmänä. Tuon mainion kirjan myötä Häräntappoaseen juoni tuli minulle hieman tutuksi, ja innosti jo varovasti etukäteen kirjan pariin. Lisäksi Härkönen on minulle kirjailijana hyvin tuttu (pidän hänen kirjoistaan kovasti), joten osasin kuvitella että pitäisin myös tästä hänen esikoisromaanistaan.

Häräntappoase on noussut vahvaan klassikkoasemaan. Kirjasta on esitetty lukuisia näytelmiä sekä tehty samanniminen televisiosarja, joka sekin aikanaan sai suuren suosion, ja onpa sarjaa taidettu näyttää aika moneen otteeseen. Minä en ole sarjaakaan tainnut ikinä nähdä, en myöskään Häräntappoasetta teatterin lavalla, joten kirjan varsinainen juoni oli tavallaan aika uusi.

Häräntappoasehan kertoo Allusta, joka on juuri päättänyt peruskoulun ja suunnittelee lähtevänsä kaverinsa Taalan mukana Tukholmaan bailaamaan kesäksi. Äidillä on kuitenkin Allun varalta toisenlaiset suunnitelmat ja Allu joutuu Torvenkylään sukulaisten luokse, jossa tarvitaan sukulaispoikaa heinätöihin. Sinne siis käy Allun matka, kiroten ja manaten, mutta hän silti taipuu ja lähtee. Allu tutustuu Torvenkylässä paikallisiin nuoriin - ja ihanaan Kerttuun. Äkkiä, varoittamatta syttyy Rakkaus.

Häräntappoase, kirja jonka Härkönen on kirjoittanut ainoastaan 17-vuotiaana, on niin täynnä tunnetta että minäkin meinasin pakahtua. Se on juuri sellainen kirja joka kesällä kuuluu lukea. Se on juuri sellainen kirja joka pitikin löytää kierrätyskeskuksen hyllystä vanhana painoksena ja miettiä, että tästähän minä oikeasti voisin pitää. Se on juuri sellainen kirja johon minun kuuluikin ihastua.

Se, miten Härkönen kuvaa Allua, 16vee, on mahtavaa. Miten hän osaa kuvata nuoren miehen mieltä, rakastumista ja seksuaalisuutta, on suorastaan hämmästyttävää. Ja ihailtavaa. Ja se miten maalaisnuori kohtaa kaupunkilaisnuoren - senkin Härkönen on hienosti lukijan eteen maalannut.

Häräntappoase on oikeastaan sellainen kirja joka pitäisi lukea joka kesä. Härkösen kevyehkön tyylin takia kirja on sujuvaa, joutuisaa ja miellyttävää luettavaa ja kirjan lukee nopeasti. Tämä on sellainen kirja jonka tahtoisin lukea Punkaharjun mökkimme rannassa, välillä käyden uimassa. Toivottavasti saan ensi kesänä siihen tilaisuuden, sillä tämä kirja säilyy kirjahyllyssäni ehdottomasti.

11 kommenttia:

  1. Ensin Sonja O. ja nyt Häräntappoase. Seuraavaksi Saision Elämänmeno vai Harri Sirolan Abiturientti? Häräntappoase on hyvä. Vanhoissa on paljon hyviä. Oma suosikkini on Annika Idström.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, Klassikoita aion kyllä jatkaa, mutta noita en kuitenkaan ole ihan heti suunnitellut lukevani. Ehkä jotain muuta. :)

      Poista
  2. Häräntappoase on loistava. Itse olen lukenut kirjan monta kertaa, eikä useampi lukukerta yhtään huononna kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannilainen, minäkin uskon lukevani tämän vielä useampaan otteeseen, varmaankin ensi kesänä seuraavan kerran. Varmasti kestää monta lukukertaa!

      Poista
  3. Kuten edellellä on jo kommentoitu, on kyllä hieno teos! Olen lukenut kaksi kertaa, mutta ehkä kolmas olisi kohdillaan. Uusi lukija blogillesi, kiitos siitä!

    VastaaPoista
  4. Häräntappoase on ihan mahtava kirja! Luin sen ensi kertaa yläasteella, sitten uudestaan joitakin vuosia sitten ja molemmilla kerroilla kolahti. Pitäisikin taas joskus palata kirjan ääreen ja kokeilla, miten sen näyttäytyy tässä vaiheessa elämää.

    Ihana tuo sinun klassikkohaasteesi, vahva peukku sille. Mutta että et tykännyt Linnunradasta, oih, sydämeni itkee verta! No, kyllä sinulla on oikeus mielipiteeseesi :) Minulla on Douglas Adamsille erityispaikka sydämessä, sillä aloin lukea Linnunrataa aikoinaan häämatkallani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, uskon että Linnunrata on omalla tavallaan todella hieno ja teos pysyy kyllä hyllyssäni. Ehkä aika oli väärä? Kokeilen varmasti joskus uudelleen. :)

      Poista
  5. Luin tuon lukiossa ja tykkäsin todella kovasti! Pidin ihan erityisesti ilmeikkäästä kielestä. Muistankohan oikein, että siellä kirjan alkupuolella joku "märritti tiskiveden värisillä silmillään"? Se oli minusta aivan mahtavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjapallo, Härkösellä on kyllä Häräntappoaseessa erityisen ilmeikäs kieli! Mahtavia kielikuvia ja dialogia <3

      Poista
  6. Luin tuon lukiossa ja tykkäsin todella kovasti! Pidin ihan erityisesti ilmeikkäästä kielestä. Muistankohan oikein, että siellä kirjan alkupuolella joku "märritti tiskiveden värisillä silmillään"? Se oli minusta aivan mahtavaa. :)

    VastaaPoista

Lukutoukka ilahtuu kommentistasi!