Peter Sandström: Laudatur

Laudatur
Peter Sandström 
240 s. 
2016
S&S









Ennakkokappale kustantajalta 


Perjantai, jihaa! Vaikka arjessani viikonloppu ei varsinaisena aikataulun muutoksena näykään niin nautin jokaviikkoisesta "perjantai" ajatuksesta todella paljon. Ehkä se on jonkinlainen vapauden tunne, ettei silloin todellakaan ole velvollisuuksia enkä useinkaan kasaa kovin paljoa ohjelmaa viikonlopulle. Nytkin edessä on rento viikonloppu täynnä niitä ihania kirjoja, joita on kertynyt pöydän nurkille ja hyllyyn. Niin monta ihanaa uutta kirjaa odottaa lukemistaan etten tiedä mistä aloittaa!

Ihana kirja oli myös Peter Sandströmin Laudatur. Se oli ensikosketukseni Sandströmin tuotantoon vaikka häneltä on suomennettu useampi romaani - kenties tartun niihin myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen. Laudatur toi ainakin mukanaan sellaisen tutun ilon lukemiseen ja kotimaiseen kirjallisuuteen - sen tunteen josta kovasti nautin.

Laudaturissa pääroolissa on keski-ikään ehtinyt Peter joka välillä palaa muistoissaan siihen kesään jolloin oli 18-vuotias. Muistoissaan hänellä on morsian ja hän odotti aikuisen elämän alkavan. Vanhemmat näyttäytyivät ensi kertaa itsenäisinä ihmisinä joiden liitossa oli sitkeyden lisäksi säröjä ja suuria asioita - Peter joutuu pohtimaan onko isä rakastunut toiseen naiseen. Vaikka ei keski-ikäinen Peterkään nauti aikuisuuden auvosta. Hänen vaimonsa, joka kutsuu itseään Seepraksi, käy kotona vain kääntymässä ja jättää Peterille sivullisen roolin. Lapset ovat teini-iässä eikä heitä pahemmin kotona näy, useammin Peter törmää heihin kaupungilla. Peter joutuu miettimään, milloin elämästä tulisi sellaista kuin hän sen odotti olevan.

Luin Laudaturin vain muutama päivä sitten, mutta nyt kun palaan mielessäni kirjan tapahtumiin ja sen herättämiin tunteisiin, huomaan että haluaisin lukea sen heti uudelleen. Sandströmin romaani on suunnattoman monipuolinen: se liikuttaa ja naurattaa ja molemmat tunteet ainakin minun kohdallani olivat hätkähdyttävän voimakkaat. Nauroin ääneen ja elin Peterin mukana hänen elämänsä vaikeina hetkinä. Tämä ei voi johtua kuin siitä että Sandström on suunnattoman hyvä tunteiden kuvaaja - sen todella huomaa.

Vaikka elin Peterin elämän ja hänen tunteidensa mukana, löysin häneen jonkinlaisen yhteyden, en silti kiintynyt häneen sillä tavalla kuin joihinkin hienoihin fiktiivisiin hahmoihin kiinnyin. Hän oli kiinnostava, kyllä, mutta en silti pitänyt hänestä hirveästi. Ehkä syy on siinä, että moni asia Peterinkin kohdalla jäi avoimeksi, enkä kaikkeen löytänyt vastausta. Se saattoi olla myös hyvä asia, sillä jokaisella meistä on salaisuutemme, niin myös Peterillä. Kaiken ei aina tarvitsekaan tulla esiin.

Sandström kuvaa hienolla tavalla elämää. Laudaturissa ovat mukana elämän ilot ja surut, rakkaus ja sen muuttuminen. Ne kuvataan Laudaturissa aidosti, eikä minusta ole kieltämään etteikö Sandström olisi hieno kertoja. Silti. Silti minä en rakastunut Laudaturiin, vaikka tiedostan sen hienouden ja kauneuden. Laudatur on kuitenkin kiinnostava ja hyvä romaani, joka kannattaa lukea - sitä en minäkään kykene kieltämään.