Joyce Maynard
Suomentanut Eeva Parviainen
399 s.
2016
HarperCollins Nordic
Arvostelukappale kustantajalta
Alkaa jo todella olla syksy, ainakin täällä Joensuussa on ollut muutamana päivänä todella viileää - ja sateistakin. Minä en pahastu viileämmästä ilmasta lainkaan ja ehkä juuri sen takia nautinkin nykyään syksystä vuodenaikana todella paljon. Viileämmät ilmat ja kauniit värit - ja tietysti ihanat, toinen toistaan kiinnostavammat uudet kirjat, joita tuntuu ilmestyvän mahtavalla tahdilla. Syksy, tule vaan, minä olen valmis.
Joyce Maynardin Vuori talon takana ei tämän syksyn uutuuksiin kuulu, mutta se sattui vasta nyt silmiini. Kirjassa kiinnosti heti sen kaunis kansi mutta kirjan kuvauskin veti puoleensa. Perheromaani yhdistettynä trilleriin, ajattelin että tämä voisi hyvinkin olla minun kirjani - ja olihan se.
Eletään vuotta 1979 ja sen kuumaa kesää. Kaliforniassa Rachelin ja hänen siskonsa Patty kodin lähellä sijaitsee vuori, jolta löytyy yksi toisensa jälkeen useita nuoria tyttöjä surmattuna. Murhaajan henkilöllisyyttä yrittää selvitellä kaupungin rikosetsivä, sisarten isä, eivätkä Rachel ja Patty voi olla keskenään pohtimatta murhaajan henkilöllisyyttä. Isä riutuu hiljalleen kun murhaajaa ei löydy ja äiti vaipuu masennukseen - ja lisää tyttöjä surmataan. Rachel päättää ottaa ohjat käsiinsä ja selvittää kuka murhaaja on, eikä siitä seuraa mitään hyvää.
Vuori talon takana on kiehtova kirja. Psykologinen jännitys yhdistettynä lämmöllä kuvattuihin perhesiteisiin on yhdistelmä joka teki kirjasta hienon kokonaisuuden. Kirja on mielestäni hyvin rakennettu: sitä voi lukea myös jollain tapaa herkempikin lukija, sillä jännitys on psykologista eikä missään vaiheessa veri lennä. Vaikka juonessa on koko ajan mukana jännite, kuvaa Maynard koko kirjan ajan myös Rachelin perhesuhteita ja tekee sen lämmöllä. Rachel välittää perheestään ja ilmiselvästi rakastaa varsinkin siskoaan, joka tuo kirjaan omanlaisensa syvyyden, lämmön ja herkkyyden.
Vuonna 1979 liikkui Marinin piirikunnassa sarjamurhaaja, joka tunnettiin nimellä Trailside killer. Tämän Joyce Maynard mainitsee kirjan kiitoksissa, mutta kertoo samalla että Vuori talon takana on fiktiivinen romaani, eivätkä kirjan tapahtumat perustu tositapahtumiin. Tämä tieto ei oikeastaan muuttanut lainkaan käsitystäni kirjasta - toki on mielenkiintoista että tuollainen yhteys on, mutta tämä Maynardin romaani jäi mieleeni hyvänä, fiktiivisenä teoksena.
Nyt kun lukemisesta on kulunut muutama päivä, on hyvä pohtia jälkikäteen mitä ajattelin Vuoresta talon takana. Kaiken kaikkiaan Maynard on luonut kirjaan hienon psykologisen jännitteen joka kestää aivan loppuun saakka - vaikka kirja muuttuukin ratkaisevasti lopussa. Muutama bloggarikollegani on kirjoittanut etteivät he pitäneet kirjan lopusta, mutta minusta se teki kirjan rakenteesta mielenkiintoisen ja antoi Rachelin tarinalle lopun. Perhetarina tuo kirjalle lämpöä ja pehmeyttä, enkä osaisikaan ajatella tätä kirjaa pelkkänä psykologisena trillerinä. Juoni ei ehkä olisi riittänyt sellaiseen, vaan Rachelin perheen tarina oli kirjalle pakollinen.
Vuori talon takana oli hyvä kirja, ja vaikka se ei nyt jälkikäteen ajateltuna herätä minussa suuria tunteita niin nautin todella kirjan lukemisesta. Ja eikös se ole kaikkein tärkeintä?
Minä tunsin samoin kuin sinä. Luettuani sen arvo kasvoi. Pidin kerrotusta tarinasta. En osaa oikein kertoa ajatuksiani tästä kirjasta. Tunsin, että tässä tarinassa on jotain enemmän, jonka ymmärsi vähitellen.
VastaaPoistaMinäkin viihdyn tässä säässä, sienimetsässä viihtyy ilman sadetta. Kesää kaipaisin aikoinaan, mutta se jäi haaveeksi. Olisin halunnut lukea ulkona. Amppareita olisi ihan liikaa, jos lämpöä olisi nyt.