Siri Kolu
176 s.
2016
Otava
Arvostelukappale kustantajalta
Uusi Me Rosvolat kirja. On tätä odotettu! Luulin joutuneeni jättämään hyvästit Rosvoloiden porukalle ja Viljalle Me Rosvolat ja ryöväriliitto -kirjan myötä, mutta näin ei ollutkaan. Siitä asti kun sain kuulla Siri Kolun kirjoittavan jatkoa tarinalle, on Karkkikumous ollut suuresti odotettu kirja - enkä varmasti ole ainoa joka kirjaa on odottanut.
Karkkikumous jatkaa Me Rosvolat -sarjan tarinaa, mutta hieman eri tavalla. Siinä missä sarjan ensimmäisessä viidessä osassa Vilja oli mukana Rosvolat perheen seikkailuissa, nyt mennään Pikipiraattien matkassa. Pikipiraatit on Hele Rosvolan oma rosvojoukko, jonka mukaan Viljakin päätyy. He saavat ensimmäisen keikan, kun Kallen uusi luokkatoveri Julius kaipaa apua. Hän on kaikkien kadehtima rikkaan makeistehtailijan poika, mutta kukaan ei tiedä mitä hänen isänsä oikein touhuaa. Juliuksen isä tahtoo ottaa haltuunsa kaikki maailman makeismarkkinat, mutta hänen keinonsa ovat kavalat. Ja hänet pitää pysäyttää. Tässä astuvat mukaan Pikipiraatit.
Kun luin Karkkikumousta, en taas kerran ihmetellyt sitä miksi Siri Kolu jokin aika sitten johdatteli minut uudelleen lastenkirjallisuuden pariin. Me Rosvolat -sarjasta se nimittäin lähti ja nykyään luen lastenkirjoja aasta ööhön. Karkkikumous on Siri Kolua parhaimmillaan - siinä on vauhtia ja vimmaa, mutta taustalla kuitenkin oikeudenmukaisuus sekä tärkeä ajatus, joka ei kuitenkaan työnny sieltä liian selvänä esiin. Aikuinen lukija sen varmasti sieltä näkee ja ymmärtää, mutta lapsi ei kuitenkaan koe Karkkikumousta saarnaavana - Siri Kolu tietää miten kirjoittaa lapsille.
Onhan Karkkikumouksessa tietenkin huumoriakin. Lapset varmasti nauravat niin Pikipiraattien touhuille kuin Rosvoloiden porukasta kertoville osioille, mutta kyllä aikuistakin lukijaa kirja naurattaa. Minä hymähtelin moneen otteeseen ja taisipa aito ja iloinen naurukin karata huulilta pariin kertaan kirjaa lukiessa. Esimerkiksi Hurja Kaarlolle ja hänen sanailulleen ei voi olla nauramatta, hän vain osuu minun huumorintajuuni niin täydellisesti. On Siri Kolun luomassa hahmogalleriassa muitakin hienoja hahmoja, olen kovin kiintynyt nuorista niin Viljaan kuin Heleenkin. Vanhemmista rosvojoukoista sydämeni Hurja Kaarlon lisäksi on vienyt Kaija, Viljan rosvokummitäti joka on kirjailija. Karkkikumouksessa Kaijankin elämään kuuluu jotain Suurta.
Siri Kolun kirjojen kanssa ei ole ikinä tarvinnut miettiä että ne alkaisivat jotenkin hitaasti. Vauhtia on alusta saakka, mutta tällä kertaa vauhti ja juoni kasvavat niin hurjassa määrin loppua kohti, että huh. Karkkikumouksen loppuhuipennus onkin niin mahtava että se tekee suuret odotukset Me Rosvolat -sarjan seuraavaa osaa kohtaan. Mitä Kolu seuraavan osan kanssa keksiikään? En malta odottaa!
Me Rosvolat on sarja josta saa parhaimman ilon kun tuntee koko tarinan, eli on lukenut jokaisen osan ensimmäisestä saakka. Monelle Rosvolat ovat tuttuja kuluneena vuonna ilmestyneestä elokuvasta, ja luulen että elokuvan nähneille Karkkikumous on hyvää luettavaa. Siri Kolu naurattaa monen ikäisiä lapsia - ja kyllä näiden kirjojen parissa tällainen aikuinenkin viihtyy.
Tosi kivaa, kun Rosvoloiden seikkailut saavat jatkoa. Olen kuunnellut koko sarjan äänikirjoina (erinomaiset lukijat joka osassa!), mutta tätä voisin kokeilla jo ihan perinteisenä kirjana. :)
VastaaPoistaMarika, on kyllä ihanaa että Kolu on kirjoittanut Rosvoloille jatkoa. Minä olen lukenut koko sarjan kirjoina ja lisäksi olen kuunnellut ensimmäisen osan äänikirjana. Erinomainen lukija, kuunteleminen oli mukavaa. <3
PoistaKolu osaa kyllä asiansa. Minä luin ekaluokalleni Me Rosvoloiden ensimmäistä osaa, mutta huomasin, että se oli vielä hieman haastava osalle sen ikäisistä. Voihan olla, että kahdenkesken aikuisen kanssa, jokainen olisi jaksanut keskittyä, mutta nyt meni aika levottomaksi välillä (vaikka muuten luokka oli hyvä kuuntelemaan). Ehkä Rosvolat sopivatkin hieman isommille kuuntelijoille, ja minä yritin hotkaista luokkani kanssa liian ison palan kakkua (tai pussin karkkia) kerralla.
VastaaPoistaKia, Kolu kyllä osaa. Olisikohan ekaluokkalainen vielä vähän nuori Rosvoloille? En osaa oikein sanoa noihin asioihin mitään, olen vain hirveän iloinen siitä että kuusivuotias täditettäväni jaksaa keskittyä jo pidempiin kirjoihin (vähän kerrassaan). Tämä avaa uusia ovia tädillekin lahjojen suhteen! <3
PoistaNoinhan se on, että toinen saman ikäinen jaksaa kuunnella jo vaikka mitä, kun toinen vielä kaipaa selkeitä ja lyhyitä kuvakirjoja. Paljon varmasti vaikuttaa, kuinka paljon ja millaisia kirjoja on lapselle kotona luettu. Ihanaa, että pääsette yhdessä nauttimaan hyvästä kirjallisuudesta!
Poista