Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Rakkaus niinku
Johannes Ekholm
414 s. 
2016
Otava









Arvostelukappale kustantajalta


Eletään elokuun puoltaväliä ja kirjasyksy on jo hyvässä vauhdissa. Uusia, todella kiinnostavia kirjoja tuntuu ilmestyvän sellaista tahtia ettei tällainen pieni lukutoukka meinaa pysyä vauhdissa mukana. Yritän kuitenkin, parhaani mukaan.

Yksi syksyn kiinnostavimmista uutuuksista tähän mennessä on Johannes Ekholmin esikoisromaani Rakkaus niinku. Se kertoo kolmekymppisestä toimittajasta, Joonasta, joka on elämässään hiukan vaiheessa. Hän on saanut potkut töistä, asuu isänsä luona ja on menettänyt luottotietonsa. Mitäs seuraavaksi? Onneksi kustantamo on tarjonnut hänelle mahdollisuutta julkaista romaani. Joona vaan ei oikein tiedä mistä kirjoittaisi, joten hän alkaa äänittää salaa keskusteluja läheistensä kanssa - niistä olisi sitten tarkoitus kasata romaani.

Rakkaus niinku on romaani jota en kansikuvan perusteella poimisi välttämättä mukaani kirjastosta tai kirjakaupasta. Kansi on erikoinen ja todella persoonallinen - oikeastaan juuri sellainen johon kiinnittää huomion. Joten ehkä sittenkin tahtoisin katsoa kirjaa tarkemmin jo kannen perusteella. Takakannen teksti onkin jo sellainen joka minuun vetoaa, joten saattaisi olla että Ekholmin romaani lähtisi helpostikin kaupasta tai kirjastosta mukaani.

Voisin ajatella että Rakkaus niinku sopii parhaiten tiedostavien nuorten aikuisten luettavaksi. Ihmisten jotka seuraavat eri medioita ja tahtovat pysyä perillä tämän päivän tapahtumista - ja kiinnostuvat myös hieman erityyppisestä romaanista. Sillä tosiaan voisi ajatella että Rakkaus niinku olisi kasattu keskusteluista läheisten kanssa ja mukana olisi chattikeskusteluja, kirjan rakennekin on sellainen. Joten ihan perinteisen romaanin ystäville tämä kirja ei sovi, mutta jos olet valmis kokeilemaan jotain uutta, jotain omalla tavallaan todella hienoa, suosittelen tätä kirjaa.

Kirjan päähenkilö Joona on... noh, aika rasittava. Joona on narsistinen ja pinnallinen ja se tekee hänestä ainakin minun silmissäni rasittavan tyypin. Vaikka Johannes Ekholm on vetänyt Joonan hahmon selkeästi "överiksi", luulen että hänenlaisiaan tyyppejä löytyy runsaasti. Onneksi heitä ei minun tuttavapiiriini kuulu, sillä Joonamaisia juttuja eivät minun hermoni kestäisi. Ehkä teoksen vahvuus on juuri Joonan ja muiden hänen tuttavapiirinsä hahmojen "yliviemisessä", siinä että heistä moni on jollain tavalla rasittava ja vähän outo. Ehkä juuri siksi innostuin kirjasta niin kovasti.

Rakkaus niinku ottaa kantaa, sanoo suoraan eikä väistele. Ekholm vetää mutkat suoriksi ja Joonan suusta kuuluu mielipide aiheeseen kuin aiheeseen - sillä Joona sanoo ja paljon. Joonan ystävänä oleminen olisi varmasti monella tapaa ärsyttävää, mutta jo siitä syystä, että Joona ei juuri ystäviään kuuntele. Tärkeintä on päästä itse ääneen.

Ja kuitenkin, Joonassa on jotain hellyttävää. Jotain sellaista että tekisi mieli halata häntä ja sanoa että kaikki kääntyy vielä hyväksi. Että sinä julkaiset sen kirjan ja nouset menestykseen, sinusta tulee vielä rikas. Oliko tämä Johannes Ekholmin tarkoitus? Pehmittää lukija pikkuhiljaa Joonalle? Minun tapauksessani hän onnistui.

Jos seuraat aikaasi ja olet valmis hieman erityyppiselle romaanille niin suosittelen Ekholmin esikoisromaania. Vaikka huumori onkin tärkeimpiä asioita kirjassa, on teoksessa mukana vahvasti tämä päivä. Johannes Ekholm todella osaa pukea ajatuksia sanoiksi ja saa tämän päivän asiat sopimaan Joonan suuhun - sopivasti kärjistettynä.