Matti Rönkä: Eino

Eino
Matti Rönkä
234 s. 
2015
Gummerus









Lainattu kirjastosta


Einosta puhuttiin sen ilmestyttyä paljon. Todella paljon. Bloggarikollegat kehuivat kirjaa ja facebookin kirjallisuusryhmissä Einoa hehkutettiin mennen tullen. Rönkä oli minulle uusi kirjailija, en ole lukenut hänen dekkareitaan ja suhtauduin Einoon hieman varovasti. Olisiko aihe minulle liian kaukana, onko tämä minun kirjani? Kun vielä kirjaston varausjonotkin olivat kilometrin mittaiset, eikä tullut Einoa napattua mukaan kirjakaupasta, kirjan lukeminen jäi. Nyt onneksi Eino tuli vastaani kirjaston uutuushyllyssä, josta otin sen ilman muuta mukaani.

Eino kertoo... noh, Einosta. Se kertoo sodan käyneestä miehestä joka on hoitanut velvollisuutensa, on isä ja Ukki. Kirjasta tulee ilmi että pojanpoika Joonas on Einolle läheinen, joka oli yksi hienoimmista asioista kirjassa. Joonas säikähtää kun Ukissa havaitaan muistisairauden oireita ja kun Ukilla vielä tulee huimausoireita, on edessä reissu terveyskeskukseen. Ukin maatessa terveyskeskuksessa Joonas kuuntelee mielellään hänen tarinoitaan menneestä, mutta kaikkea ei Einokaan kerro - hänelläkin on salaisuutensa.

Einossa on tavallaan kaksi kerrosta. On historia ja on nykypäivä. Matti Rönkä kertoo näistä molemmista ajoista sellaisella lämmöllä että koko romaani voisi vaikka hehkua. Tuntuu että Rönkä on onnistunut luomaan hahmon, joka voisi olla totta - helposti. Maahamme varmasti mahtuu lukuisia Einoja, vanhoja miehiä jotka muistelevat mielellään vanhoja aikoja lapsenlapsensa kanssa, jos tätä vain sattuvat menneet ajat kiinnostamaan. Einon lämpö onkin kenties juuri siinä että itse päähenkilö on niin aito. Aito ja hurmaava vanha mies.

Totta kai osa lämmöstä tulee siitä miten Rönkä kirjoittaa. Hän on osannut kirjoittaa tuon vanhan miehen suuhun sellaiset sanat jotka hän todennäköisesti oikeastikin sanoisi ja tämän päähän ajatukset joita tämä voisi oikeasti ajatella. Rönkä on kirjoittanut Einosta aidon, siinä se taika piilee. Minulle kävikin ilmi että tämä Matti Rönkä, joka asteli maailmaani uutena kirjailijana, että hänessä on jotain taikaa. Minun täytyy ehdottomasti tutustua onko tuo taika läsnä myös hänen dekkareissaan.

En yhtään ihmettele että Eino on herättänyt ihastusta bloggarikollegoissa. En enää yhtään ihmettele kehuvia bloggauksia ja hienoja lehtikritiikkejä. Enkä sanallakaan ihmettele miksi kerran jos toisenkin Kirjallisuuden ystävät -ryhmän jäsenet ovat kirjoittaneet facebookryhmään lukeneensa Einon ja olevansa suunnattoman vaikuttuneita. Nuoret ja vanhat. Miehet ja naiset. Tämä on kaikkien kirja.

Aion ehdottomasti suositella kirjaa lähipiirilleni. Etenkin vanhemmilleni, joiden omat vanhemmat ovat suurin piirtein saman ikäisiä kuin kirjan Eino - he voivat saada kirjasta paljon irti. Ja kyllähän Röngän tapa kirjoittaa tekee vaikutuksen - melkein keneen tahansa. Jos ette ole vielä lukeneet, lukekaa!