Victoria Aveyard: Punainen kuningatar

Punainen kuningatar
Victoria Aveyard
Suomentanut Jussi Korhonen
451 s.
2016
Aula & co








Ennakkokappale kustantajalta


Jo heti ensimmäisenä täytyy myöntää että hyppäsin Punaisen kuningattaren kanssa syrjään mukavuusalueeltani. Punainen kuningatar, joka aloittaa nuorille aikuisille suunnatun fantasiasarjan, edustaa sellaista kirjallisuutta jota en ennen ole juuri lukenut - mutta viihdyin silti kirjan parissa yllättävän hyvin. Punainen kuningatar on vauhdikas ja menevä fantasiahenkinen dystopia teos, jonka jatko-osatkin tulen ehdottomasti lukemaan.

Punainen kuningatar kertoo maailmasta, jossa veri jakaa ihmiset kahteen eri kastiin: punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota hallitsee lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti. Kirjassa pääroolia esittää Mare Barrow, joka on 17-vuotias punainen taskuvaras, ja on joutumassa pian sotaväkeen. Mare päätyy yllättäen hopeisten pariin, samaan aikaan kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa voimakkaasti hopeisten ylivaltaa. Ja yhtäkkiä Marelle selviää että hänellä on oma, kuolettava voimansa, vaikka hänessä virtaakin punainen veri. Mitä tapahtuu, kun Maresta tehdään hopeisten prinsessa?

Ihan alkuun täytyy sanoa, että Victoria Aveyard on luonut todella koukuttavan kuvion kirjalleen. Punainen kuningatar oli sanalla sanoen ahmittava kirja, oikea lukusukkula. Yli neljästäsadasta sivusta huolimatta kirjan luki todella nopeasti, johtuen osittain siitä että Aveyardin kerrontatyyli sekä Jussi Korhosen suomennos pelasivat niin hyvin yhteen että lukeminen oli joutuisaa ja miellyttävää. Suurinta osaa tietenkin näytteli se, että tämä sarjan avausosa oli kiinnostava ja Maren tarina sellainen, josta halusi pian jäädä selville.

Toki minua piinaa nyt suunnattomasti kun mietin mitä seuraavassa osassa tapahtuu. Punaisessa kuningattaressa minua ennen kaikkea innosti punaisten ja hopeisten taisto sekä Maren tarina - myöhemmin alkanut rakkaustarina jäi kiinnostuksen kohteena toiselle sijalle. Luulen että se tulee näyttelemään sarjan myöhemmissä osissa suurempaa roolia, mutta tässä ensimmäisessä osassa en niinkään siitä innostunut. Ehkä myöhemmin?

Oli kiinnostavaa tutustua tämäntyyppiseen sarjaan, joka oli minulle jotain aivan uutta. En ole lukenut Game of Thronesia enkä Nälkäpeliä, joihin sarjaa takakannessa verrataan - ehkä on jo aikakin tutustua johonkin tällaiseen? Tällaiset sarjat ovat käsittääkseni aika suuri hitti nuorten aikuisten parissa maailmalla ja Suomessa, joten pitäähän minunkin. En aivan varauksetta innostunut, mutta viihdyin kyllä Punaisen kuningattaren parissa hyvin. Ja tulen ehdottomasti lukemaan myös sarjan jatko-osat!