Tuomas Juntunen
304 s.
2016
WSOY
Arvostelukappale kustantajalta
Tuomas Juntusen Tuntematon lapsi herätti heti katalogissa kiinnostukseni, eikä vähiten siksi että teoksen aihe on todella vahva. Aiheesta tekee vielä vahvemman se, teoksen takana piilee kirjailijan ja hänen vaimonsa oma tarina - kipeä, tuskainen tarina, jota ei voinut olla lukea kyyneleittä.
Tuomas Juntusen esikoisromaani Tuntematon lapsi on romaani lapsen menettämisestä. Se on romaani siitä kun tutkijapariskunta päättää yrittää lasta. Se on romaani raskausajasta, lapsen syntymän ihmeestä ja siitä, kuinka lapsi saa elää tässä maailmassa vain hetken. Se on romaani tuskasta ja vahvoista tunteista. Se on kirjailijan oma tarina.
Ymmärrän sen kun jotkut bloggaritoverini ovat sanoneet joutuvansa jättämään tämän kirjan väliin. Aihe saattaa olla joillekin vanhemmille liiankin vahva, sillä onhan lapsen menettäminen aina raskas aihe. Vielä kun puhutaan Tuomas Juntusen omista kokemuksista, eikä ainoastaan fiktiivisestä tarinasta, on kyseessä sellainen tunnelataus ettei kyyneliltä voi välttyä.
Minäkään en voinut lukea Tuntematonta lasta kyynelittä. Minulla ei ole lapsia, eikä varmasti tule koskaan olemaankaan, joten se teki omalta kohdaltani lukemisesta helpompaa. Ei helppoa, sillä tällaisesta aiheesta lukeminen ei varmasti ole kenellekään helppoa, mutta helpompaa. Jokaisella meistä on aina jokin side lapsiin, enkä minä voinut olla ajattelematta pientä kummityttöäni ja sitä, jos hän ei olisi saanutkaan elää. Tuntematon lapsi herkisti minut silti moneen otteeseen, ja loppupuolella huomasin nyyhkyttäväni ääneen. Ei, en ole mikään kovis. En edes leiki sellaista.
Tuomas Juntunen on kirjallisuudentuntija ja kriitikko. Sen näkee Tuntemattomasta lapsesta hyvin, sillä kirja pitää sisällään useita kirjallisia viittauksia. Erityisesti huomaa Juntusen rakkauden Täällä Pohjantähden alla trilogiaan, jonka hahmoihin ja tapahtumiin kirjailija usein peilaa oman elämänsä tapahtumia. Vaikka kirjan aihe on traaginen ja kauhea, en voinut olla pienesti hymyilemättä ja ilahtumatta kirjallisuuden pilkahduksille tarinan varrella.
Tuntematon lapsi on suunnattoman raskas, surullinen ja traaginen romaani. En voi kuin antaa kyynelvaroituksen, sillä täytyy olla aikamoinen kovis jotta tämän kirjan liikuttumatta lukisi. Jotain iloa kirjassa kuitenkin on, noiden kirjallisuusviittausten lisäksi: Tuomas Juntunen on ihan hemmetin hyvä esikoiskirjailija. Hän on pukenut hienosti sanoiksi tuon murhenäytelmän, löytänyt odotusajan ilon vaikka tiesikin kuinka se tulee päättymään. Juntunen kirjoittaa tunteella, aidosti ja peittelemättä, tuoden näihin asioihin miesnäkökulman.
Tämä kirja kiinnostaisi monellakin tasolla, mutta ehkä eniten oman ammattini kautta (kohtaan siis työssäni juuri tuollaista, mitä Juntunen vaimoineen on joutunut kokemaan). Tulen varmasti jossakin vaiheessa lukemaan tämän kirjan. Hienoa kuulla, että teos on kaunokirjallisesti vakuuttava. Aiheen ja kerronnan traagisuuden toki arvasinkin.
VastaaPoistaHienoa, että luit tämän teoksen, Krista! <3
Sara, täytyy sanoa että joudut kohtaamaan työssäsi raskaita asioita, ja teet todella tärkeää työtä ❤ Tämä oli hieno teos, ja uskon että sinäkin pitäisit tästä!
PoistaKritiikin lopussa sanotaan: "Hän on pukenut hienosti sanoiksi tuon murhenäytelmän, löytänyt odotusajan ilon vaikka tiesikin kuinka se tulee päättymään." Mitä tarkoitat tällä? Eikö kirjasta nimenomaan käy ilmi, että pariskunta ei tiennyt kaiken päättyvän huonosti? Eihän heillä ollut tietoa lapsen sairaudesta vasta kuin lapsen syntymän jälkeen?
VastaaPoista