Tuulia Matilainen: Hullu koira

Hullu koira
Tuulia Matilainen
139 s. 
2015
Haamu









Arvostelukappale kustantajalta


Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Tuulia Matilaisen pienoisromaani Hullu koira on kerännyt kiittäviä arvioita Goodreadsissa sekä blogitovereideni postauksissa. Minuakin kirja kiinnosti ja viimein löysin oikean hetken lukea kirja. Hullu koira vaati oikeanlaisen hetken, sillä Matilaisen teksti on niin kiehtovaa ettei kirjaa malta jättää kesken.

Hullu koira on ihanalla tavalla kummallinen - juuri sellainen kirja joka vetoaa minuun. Kirjan päähenkilöä esittää nainen joka kuuluu taluttajarenkaaseen. Hän nimittäin taluttaa henkiä, sellaisten ihmisten henkiä jotka eivät kuoltuaan ole osanneet täysin poistua elävien seurasta. Nämä henget jäävät elävien taloihin ja huoneisiin ja henget tarvitsevat taluttajan - avaamaan ovet kuolleiden luokse. Erään talutettavan kautta nainen, Lena, pääsee tutustumaan Viron lähihistoriaan ja siihen mitä ennen on tapahtunut - henki kertoo myös todella kummallisen ja kiehtovan rakkaustarinan, joka tekee kirjasta aivan omanlaisensa.

Kaunis, kiehtova ja mahtavalla tavalla kummallinen. Niin kuvailisin Tuulia Matilaisen Hullua koiraa, joka tosiaan oli kirja jonka luin kerralla, yhdeltä istumalta. Matilaisen teksti on sellaista josta toisaalta haluaisi nauttia, lukea vain muutaman sivun kerrallaan ja jatkaa myöhemmin - mutta minkäs teet kun luonne on sellainen ettei vain malta nautiskella kirjojen kanssa. Voi kuitenkin olla mahdollista, että luen Hullun koiran joskus uudelleen ja nautin kirjasta silloin toisella tavalla.

Yliluonnollisuus ja henget ovat Hullussa koirassa suuressa roolissa ja tekevät kirjasta kiehtovan. Paranormaali rakkaustarina täydentää kirjan hienolla tavalla ja tekee kirjasta kertakaikkiaan mahtavan lukuelämyksen. Kun kyseessä on lukunautinto, joutuu kirjan loppuessa toki miettimään "miksi tämä loppui jo", mutta toisaalta - tämä oli ollut aivan eri teos, aivan eri tarina, jos se olisi pitkitetty vaikkapa kolmeensataan sivuun. Tarina tulee kerrottua tämän sivumäärän puitteissa, enkä loppujen lopuksi olisi osannut ajatella Hullua koiraa yhtään pidemmässä muodossa.

Hullu koira sopii meille, ihanalla tavalla omituisille, jotka kaipaavatkin erikoisia lukukokemuksia. Toivon kuitenkin että Matilaisen kaunis kerronta houkuttelee luokseen myös niitä lukijoita, jotka eivät yliluonnollisista asioista niin välitä, mutta haluavat lukea kauniskielisen pienoisromaanin. Jo sen takia Hullu koira kannattaa lukea!