Mats Strandberg: Risteily

Risteily
Mats Strandberg
Suomentanut Stella Vuoma
517 s. 
2016
Like








Arvostelukappale kustantajalta


Joulukuun ensimmäinen päivä, marraskuu on taakse jäänyttä elämää! Tänä vuonna olen tästä asiasta tavallista onnellisempi, sillä marraskuu oli monella tapaa tavallista haastavampi. Nyt, lehden kääntyessä joulukuulle, mieli on heti onnellisempi - ikään kuin lupa alkaa odottaa joulua olisi nyt virallisesti myönnetty. Joulu ja kaikki siihen liittyvä on jo nurkan takana ja kuten varmasti monella muullakin, itselläni joulukuuhun kuuluu ilo ja onni. Luulen että tänäkin vuonna tämä kuukausi on täynnä valoa, värejä ja iloa - ja tietenkin hyviä lukuelämyksiä.

Marraskuuhunkin mahtui useampi hyvä lukuelämys kuten Risteily. Minulla oli odotukseni Risteilyn suhteen, olinhan kuullut luottolukijoiltani että tiedossa olisi jotain hyvää. Mutta että näin hyvää - viisisataa sivua ja olin koukussa valehtelematta koko ajan.

Ihan ensimmäiseksi: älä ota Risteilyä matkalukemiseksi, jos olet lähdössä Ruotsin laivalle. Tai laivaristeilylle yli päätään. Saatat nimittäin joutua paniikkiin ja katsella vainoharhaisesti muita matkustajia. Minäkin nimittäin katson tavallista tarkemmin kanssamatkustajia kun seuraavan kerran lähden laivalle.

Risteilylle lähtiessä tunnelma on aina hyvä ja iloinen ja niin se on myös Charismalle astuvilla matkustajilla. Matkustajat nousevat iloisina laivaan Tukholmassa odottaen mukavaa matkaa - odotukset ovat monella suuria. Laivaan nousee myös kummallisen tuntuinen nainen poikansa kanssa, joissa kanssamatkustajat aavistavat jotain outoa. Mutta eivätpä muut matkustajat arvaa mihin näiden kahden laivalla olo johtaa... Poika nimittäin käynnistää tapahtumaketjun joka muuttaa koko risteilyn - ja kenties samalla koko ihmiskunnan historian. Hrr.

Oli aika kun en lukenut kauhua lainkaan. Genre kuitenkin hiipi maailmaani ikään kuin vahingossa, suositusten kautta ja huomasin rakastavani hyvää kauhukirjallisuutta. En edelleenkään pysty todellakaan katsomaan kauhuelokuvia, muta jotenkin kirjallisuuden kanssa moni sellainen genre toimii jota en elokuvissa kestä. Hyvä kauhuromaani aina toisinaan, voisiko parempaa olla.

Ja Risteily todella on hyvää kauhua. Eikä se ainoastaan ole hyvää kauhua, vaan se on myös taitavasti kirjoitettu romaani jossa on todella hyvää ihmiskuvausta. Tapa jolla Mats Strandberg kuvaa luomiaan hahmojaan ja heidän taustojaan - se on kertakaikkiaan mahtavaa luettavaa. Strandbergin hahmoihin on helppo kiintyä ja heitä on helppo inhota, hän on nimittäin luonut sellaisen hahmogallerian että molempiin ääripäihin löytyy tyyppejä.

Eikä vain Mats Strandbergin luoma tarina, vaan myös Stella Vuoman suomennos. Jotta hyvä käännöskirjallisuus olisi oikeasti hyvää luettavaa, täytyy käännöksenkin olla hyvä. Ja Risteilyssä, kyllähän se on. Stella Vuoma on selkeästi löytänyt jonkinlaisen yhteyden Strandbergin kanssa, hän on selkeästi elänyt oman Risteilynsä, hän on tehnyt loistavaa työtä. Nautin, nautin jo hyvän suomennoksenkin vuoksi.

Kirjan takakannessa mainitaan Risteilyn King-henkisyys. Vaikka matkani Kuninkaan kanssa on vielä alkutaipaleellaan, niin yhdyn tähän täysin. Strandbergin maalaamassa kauhussa on paljon samaa kuin Kingin kauhuromaaneissa - se sama koukku, joka kestää viidensadan sivun verran kepoisasti. Kertaakaan en pitkästynyt, ahmin luvun toisensa perään voimatta jättää kirjaa lepäämään. Tätä on hyvä kirjallisuus!

Pus, lukutoukka toivottaa hyvää joulukuun ensimmäistä päivää ja vinkkaa Kirjabloggaajien joulukalenterin 1. luukusta <3