Anja Snellman: Lähestyminen

Lähestyminen
Anja Snellman
142 s. 
2016
WSOY









Arvostelukappale kustantajalta


Anja Snellman. Kirjailija johon olen rakastunut useampaan otteeseen. Siitä ei ole kovinkaan kauan kun luin hänen esikoisromaaninsa, Sonja O. kävi täällä, ja se vei minun sydämeni täydellisesti. Tosin, en valehtele vaan myönnän että tämän kirjailijattaren uralle on mahtunut myös niitä kirjoja jotka eivät ole sydäntäni vieneet - mutta siitä huolimatta jaksan kiinnostua hänen uudesta romaanistaan.

Lähestyminen jatkaa samaa teemaa kuin Snellmanin edellinen teos, Antautuminen. Antautumiselle, noh, antauduin täysin, pidin siitä todella paljon. Lähestymisessä lähestytään toista ihmistä, heroiiniriippuvaista Ileä. Hän istahtaa eräänä päivänä kirjailijan sohvalle ja kertoo omasta elämästään. Ilellä on kreikkalainen isä ja lähestymiskielto äitiinsä ja se herättää eloon kirjailijan omat muistot. Lähestyminen onkin myös matkakertomus, siinä lähdetään Kreetalle, Välimeren vesille ja saaristoon. Snellman ei kuitenkaan unohda kertoa helsinkiläisen päihdeklinikan arjesta, joka ei ole ruusuilla tanssimista.

Antautuminen oli minulle vahva kirja josta löysin kosketuspintaa omaan elämääni. Vaikka heijastusta omaan elämään hyvä kirja ei vaadikaan, niin en silti oikein löytänyt otetta Lähestymisestä. Toki Snellman on todella taitava kertoja jonka vuoksi kirjan lukeminen ei ollut lainkaan epämiellyttävää - mutta. Niin, se mutta. Vaikka olen käynyt Kreetalla niin siitä on monta, monta vuotta, enkä kokenut kirjaa omakseni matkakertomuksena. Päihde-elämän kuvauksenakaan tämä ei ole sellainen joka olisi tehnyt poikkeuksellisen suuren vaikutuksen, vaikka sen kaltaisia kirjoja usein luenkin.

Lähestymisen suurin vahvuus minulle oli ehdottomasti se hieno tapa millä Snellman kirjoittaa. Hänellä on takanaan pitkä ura, joten hän on todella löytänyt sellaisen tavan kertoa mikä miellyttää monia ihmisiä - myös minua. Jokaisen kirjan aihe vain ei voi koskettaa, minä en löytänyt Lähestymisestä tarttumapintaa.

Kiinnostuksella jään joka tapauksessa odottamaan mitä Snellman seuraavaksi kirjoittaa - ja palaan ehkä johonkin hänen vanhempaan teokseensa, niitäkin on vielä useampi lukematta.